yrjö

Perjantaina oli Mailiksen talviloman viimeinen päivä, ja molemmilla lapsilla  oli suunniteltu kotipäivä. Hyvä niin, sillä Bea alkoi oksentamaan aamupäivällä ollessamme skypessa mummin kanssa, ja jatkoi koko päivän. Ihmeen pirteä se oli kuitenkin ja jaksoi juoda sokerivettä aina oksentamisen välissä, ja pyytää suolakeksejä.
Ja onneksi ulkonakin oli niin kurja ja loskainen ilma ettei harmittanut olla sisällä.

Mailis oli aamupäivällä reipas ja auttoi hakemalla rättejä, nunnua, ja puhtaita vaatteita Bealle. Sitten Bean päiväunien aikaan sekin alkoi valittamaan päänsärkyä ja väsymystä, ja iltapäivällä potilastupa näytti jo tältä.

Toivotaan että yöuni parantaa, ja huomenna on jo parempi olo molemmilla. Laitoin kuitenkin molempien sängyn viereen ämpärin varoiksi, ja päiväunista viisastuneena vahakankaan ja ohuen täkin Bean alle (helppo ottaa vaan sitten ne pois ja jatkaa unia puhtailla lakanoilla ainakin yhden kerran ennen kuin täytyy nousta ylös vaihtamaan kaikki petivaatteet).

J.K. Kirjoitin tämän ollessani naapurissa kanien lomavahtina, enkä kotiin tultuani ehtinyt vielä lisätä kuvaa tähän kun kuulin Mailiksen askeleet yläkerrassa. Siellä se pesi itkuisena vessassa yöpaitaansa missä oli varmaan litra oksennusta (toinen litra oli petivaatteissa). Pestiin yhdessä naama ja kädet, siivottiin hiukset (onneksi ne on lyhyet!), ja vaihdettiin yöpaita ja lakanat, ja nyt se on jo taas unessa.
Kellarissa pyörii tämän päivän kolmas koneellinen yrjöpyykkiä. Vuorokautta on vielä 1,5 tuntia jäljellä, vieläkö ehtii tulla yksi lisää?

J.J.K. Tässä taas huomasin että omia vanhempia osaa arvostaa enemmän sitten kun on itse ollut siinä roolissa. Eli kiitos vaan kaikesta mahatautihuollosta!
Niihin kokemuksiin pohjaten oli hyvä kertoa Mailikselle että näin äitillekin aina lapsena kävi, eikä tauti enää kesta kauaa (omien kokemusten perusteella vain pieni valkoinen valhe).

ensimmäinen kevään merkki

Mailiksella on talviloma, ja muistelin että perinteisesti siihen aikaan ollaan laitettu ensimmäiset siemenet itämään aurinkoiselle ikkunalaudalle . Tässä samat kuvat vuosilta 2010 ja 2011 (vaikkakin yliopiston lomaviikko on vasta sitten kun kevät on hiukan pidemmällä).

Aamulla kävimme siis ostamassa siemeniä ja Bean päiväunien jälkeen kokosimme uuden minikasvihuoneen.

Bea kiipeili koko ajan pöydälle ja Mailis oli koko ajan niin tehokas että yhdeksän kymmenestä antamastani ohjeesta oli "odota nyt hetki, ei vielä!".

Keksin onneksi että mullan voi laittaa ruukkuihin kasvihuoneen pakkauslaatikossa, sillä muuten sitä olisi nyt ihan joka paikassa.

Bea unohti mullan hetkellisesti huokuteltuani sen järjestämään Mailiksen lasihelmiä omaan ruukkuunsa.

Seuraavassa silmäyksessä se olikin sitten jo ehtinyt Mailiksen aamuisten maalaustarvikkeiden kimppuun, ja tuli näyttämään miltä näyttää kun taapero kaivaa koko maalinapin pois purkistaan.

Mailiskin siis komennettiin siivouspuuhiin. Huomasin kuvaa ottaessa että mitä pienet edellä sitä isot perässä, sillä eihän munkaan pitäisi jättää avonaista työkalupakkia lojumaan lattialle.

Seuraavaksi kasteltiin multa kylpyammeessa suihkupullolla, ja istutettiin siemenet. Tätä ennen molemmat lapset olivat ruikkineet suihkupullolla toisiaan ja itseään.

Valmis! Purkit ehjinä ja suojassa kasvihuoneessaan! Huh.

Vaikka siis täällä Ameriikassa kotiopettaminen on yllättävän yleistä (toisilla uskonnollisista syistä tai muiden vaihtoehtoisten filosofioiden toteuttamiseksi, yksillä siksi että se on syystä tai toisesta helpoin vaihtoehto, ja joillakin siksi että "isoveli valvoo" -pelko on niin suuri), ei taitaisi meistä kenestäkään olla kotikoulunkävijäksi. Seuraavaksi kolmeksi päiväksi onneksi molemmille lapsille järjestyi paikka Bean päivähoidosta.

Tässä viela lähikuva Mailiksen  nimilapuista. Kolme ensimmäistä on salaattia, sitten on kaksi tilliä ja viimeisenä yksi herne (ostettiin jo itänyt ruohosipuli niille esimerkiksi).
Seuraavana kotipäivänä pitäisi vissiin harjoitella vähän suomenkirjoitustaitoja.

lunta ja ikean reissu

Lunta on tullut! Viikko sitten oli yhden päivän tauko paukkupakkasista, ja teimme nopeasti lasten kanssa pari lumihevosta ja -lyhdyn nuoskalumesta. Nyt hevoset ovat ilmojen taas viilennettyä pysyneet hyvinä kovasta käytöstä huolimatta.

Perjantaina oli siis taas pakkasta ja Mailiksella vain puolikas koulupäivä, ja sain suostultua Vincen lähtemään Ikeaan syömään lihapullia ja ostamaan ihan vaan pari juttua (ja silliä). "Sattumalta" menomatkalle osui paikkakunta jolta olin bongannut kuusi puista kokoontaitettavaa tuolia netin osto- ja myyntipalstalta. Ajalimme siis Ikeaan takakontti ääriään myöten täyttä puutuoleja. Ikeassa katselimme muun muassa alustavasti kerrossänkyä tytöille, ja huomasimme huokeinta vaihtoehtoa heilutellessamme että siinä vieressä olisi tukevampi kerrossänky puoleen hintaan (malliston viimeiset kappaleet). Totesimme että hyvää diiliä ei pidä päästää ohi suun, ja päätimme jotenkin saada kerrossängyn autoon.

Paluumatkalla autossa oli siis tuolien, kahden ison turvaistuimen ja meidän lisäksi se kerrossänky, uudet pohjalaudat meidän sänkyyn, pieni kasvihuone ikkunalaudalle, kassillinen ruokaa ja pari muuta pikkujuttua. Ihan koko kerrossänky ei mahtunut autoon vaan osa piti sitoa katolle.
Kaartaessamme pois Ikean pihasta Vince jupisi jotain kerrossängyn putoamisesta ja vaati lupaamaan ettei hänen enää ikinä tarvitse tulla Ikeaan. Täytyy siis hakea seuraavat sillit yksin, mutta nyt on lapsille sänky uuteen kotiin!

 Lauantaina löysäiltiin ja ihasteltiin Keravan mummin kutomia jussisukkia! Näille on tarvetta näillä pakkasilla.

Sunnuntaina siivottiin vähän kun meillä kävi tuttuja koulusta, ja heitä kiinnostaisi mahdollisesti vuokrata meidän asunto ensi kesänä. Olisi kiva jos uudet (kivat) vuokralaiset löytyisivät näin helposti eikä tarvisisi montaa kertaa kerätä leluja ympäriinsä ja imuroida kissanhiekkaa kellarista että sinne kehtaa viedä vieraita.