yrjö

Perjantaina oli Mailiksen talviloman viimeinen päivä, ja molemmilla lapsilla  oli suunniteltu kotipäivä. Hyvä niin, sillä Bea alkoi oksentamaan aamupäivällä ollessamme skypessa mummin kanssa, ja jatkoi koko päivän. Ihmeen pirteä se oli kuitenkin ja jaksoi juoda sokerivettä aina oksentamisen välissä, ja pyytää suolakeksejä.
Ja onneksi ulkonakin oli niin kurja ja loskainen ilma ettei harmittanut olla sisällä.

Mailis oli aamupäivällä reipas ja auttoi hakemalla rättejä, nunnua, ja puhtaita vaatteita Bealle. Sitten Bean päiväunien aikaan sekin alkoi valittamaan päänsärkyä ja väsymystä, ja iltapäivällä potilastupa näytti jo tältä.

Toivotaan että yöuni parantaa, ja huomenna on jo parempi olo molemmilla. Laitoin kuitenkin molempien sängyn viereen ämpärin varoiksi, ja päiväunista viisastuneena vahakankaan ja ohuen täkin Bean alle (helppo ottaa vaan sitten ne pois ja jatkaa unia puhtailla lakanoilla ainakin yhden kerran ennen kuin täytyy nousta ylös vaihtamaan kaikki petivaatteet).

J.K. Kirjoitin tämän ollessani naapurissa kanien lomavahtina, enkä kotiin tultuani ehtinyt vielä lisätä kuvaa tähän kun kuulin Mailiksen askeleet yläkerrassa. Siellä se pesi itkuisena vessassa yöpaitaansa missä oli varmaan litra oksennusta (toinen litra oli petivaatteissa). Pestiin yhdessä naama ja kädet, siivottiin hiukset (onneksi ne on lyhyet!), ja vaihdettiin yöpaita ja lakanat, ja nyt se on jo taas unessa.
Kellarissa pyörii tämän päivän kolmas koneellinen yrjöpyykkiä. Vuorokautta on vielä 1,5 tuntia jäljellä, vieläkö ehtii tulla yksi lisää?

J.J.K. Tässä taas huomasin että omia vanhempia osaa arvostaa enemmän sitten kun on itse ollut siinä roolissa. Eli kiitos vaan kaikesta mahatautihuollosta!
Niihin kokemuksiin pohjaten oli hyvä kertoa Mailikselle että näin äitillekin aina lapsena kävi, eikä tauti enää kesta kauaa (omien kokemusten perusteella vain pieni valkoinen valhe).