vauvaviikonloppu

Menneenä viikonloppuna meillä oli pikkulapsiperhe kylässä torstaista maanantaihin (kyseessä oli siis Vincen opiskelukaverit Michiganista jotka Vince oli kutsunut työasioiden tiimoilta omaan yliopistoonsa).. Pari viimeisintä kokemusta pikkulapsivieraista on ollut aika hurjia, ja etukäteen ajattelin että en kyllä mitenkään jaksa että meillä on a) vieraita 4 yötä, ja että b) yksi niistä on yksivuotias. 

Mutta tämä viikonloppu menikin ihan odotusten vastaisesti! Se vauva oli tosi herttainen eikä yhtään villi, ja vanhemmat myös (tosin sen kyllä tiesin jo Michiganin ajoista). Nämä vanhemmat menivät nukkumaan melkein yhtä aikaisin kuin se yksivuotias, eli menimme sitten itsekin Vincen kanssa nukkumaan 1-2 tuntia aikaisemmin kuin yleensä kaikkina paitsi yhtenä iltana. Kaikesta tästä extra-unesta johtuen olo onkin nyt maanantaina virkeämpi kuin tavallisesti viikon alkaessa!

Lauantaina ajoimme Bromontiin yhdeksi yöksi nauttimaan metsäisistä syystunnelmista (joskin ruska ei viela ollut alkanut ollenkaan).

Sienimetsään! Sillä aikaa kun muut kävelivät metsätiellä pienen lenkin seurasin itse sienien kutsua.

Taas löytyi paljon suppilovahveroita, ja pari kanttarelliakin jotka kyllä siivousvaiheessa totesin liian huonokuntoisiksi. 

Syksyllä on täällä tapana käydä omenatarhalla poimimassa omenoita, mutta me pysähdyimme sen sijaan kotimatkalla viinitilalle maistelemaan paikallisia viinejä. Sadon antimia nekin. 

Kaikenkaikkiaan vierailu siis meni oikein hyvin, mutta onhan siinä omat haasteensakin että majoittaa ja ruokkii näin pienessä tilassa seitsemää ihmistä pitkän viikonlopun. Torstaina en ehtinyt juurikaan tekemään omia töitä siivottessani ja laittaessani nukkumapaikkoja kaikille (sijoitimme vieraat omaan makuuhuoneeseemme ja nukuimme itse kellarissa), ja tänään olen yhden pikaisen luennon pitämisen lisäksi taas vain siivonnut ja pessyt pyykkiä. 

Rankkaa tälläinen edustusvaimona toimiminen pitkistä öistä huolimatta. 

koulualoitus

Koulunaloituksesta on ollut jo lähes kuukausi, mutta on ollut muka liian kiire että olisi tänne ehtinyt laittaa mitään. Mutta siis, sinne ne taas solahtivat, viidennelle ja ensimmäiselle luokalle!

Periaatteessa Bea siis aloitti virallisen koulun vasta nyt, mutta koska koko viime vuoden se kävi eskariluokkaa tässä samassa rakennuksessa samojen lasten kanssa, niin sekin meni takaisin ihan vanhalla rutiinilla. Tässä Bean viime vuoden parhaat kaverit (luokkajako laitetaan joka vuosi uusiksi, joten tästä porukasta on vain yksi tyttö Bean kanssa samalla luokalla tänä vuonna). 

Kylläpäs Bea näyttää pitkältä tässä kuvassa vaikka se taitaakin olla porukan nuorin. Koulu alkoi taas tosi helteisessä säässä, ja takin on joutunut laittamaan aamuisin päälle vasta viime viikosta alkaen (eikä silloinkaan ihan joka aamu).

Toinen suuri syyskuun uutinen on että Mailis sai lasit!

Se valitteli jo keväällä että joutuu siirtymään luokan eteen lukemaan mitä taululla lukee, mutta koska se ei juurikaan häiriköi luokassa, on se "joutunut" silti istumaan takarivissä että opettaja saa haastellisemmat lapset silmiensä alle. Loppukesästä kävimme taas näöntarkastuksessa, ja totesimme että ajoittain käytettävät kaukolasit ovat nyt paikallaan. Omassa lapsuudessani lasien saaminen oli sosiaalinen isku, mutta Mailis taas odotti ihan into piukassa näitä pokia, ja laittoi ne heti aamulla päähänsä että kaikki kaveritkin näkevät ne.

Koska ala-aste loppuu kahden vuoden päästä, olemme myös käyneet vierailemassa mahdollisissa yläkouluissa menneinä viikonloppuina. Täällä siis yläkoulussa ollaan viisi vuotta, ja sitten 17-vuotiaana mennään kaksivuotiseen toisen asteen oppilaitokseen (jossa siis itse opetan). Tässä lähellä on parikin hyvää yläkoulua mutta niihin on myös pääsykokeet, joihin osallistutaan sitten ensi syksynä. Onneksi Mailis nyt näkee taululle asti koko vuoden ja saa sitten varmaan hyvin tarvittavat tiedot haltuun.