maisterinjuhlat

Sini on pikkusiskoudestaan huolimatta ehtinyt valmistumaan kun minä vasta suunnittelen jatko-opintoja. Sitä siis juhlittiin sunnuntaina reilu viikko sitten (Sinin valmistumista siis, ei mun saamattomuutta).

Aamutuimaan me kerättiin Mailiksen kanssa onnittelukimppua juhlakalulle.

Tämä hieno mekko oli päällä siihen asti kunnes Mailis vietti hetken ilman vaippaa viltillä ja pissasi mekolleen. Onneksi suurin osa juhlijoista ehti kuitenkin nähdä juhlavaatteet. Olisi taas pitänyt muistaa ottaa vaihtomekko mukaan.

Maisteri itse.

Mailis-mummu auttaa pikku-Mailista kävelemään muiden hurratessa.

mäyrien yö

Meillä on ihana neljän tytön porukka joka on ollut yhdessä jo ala-asteen partioajoista asti. Nykyään kutsumme itseämme mäyriksi koska penkkareihin hankitut Charlie's Angels -peruukit näyttivät erehdyttävästi siltä kuin olisimme iskeneet (parhaat päivänsä nähneet) mäyräntaljat päähämme. Viime viikonloppuna oltiin todella todella pitkästä aikaa yhdessä oikein yötä myöten, ja ihanaa ihanaa oli. Tästä toivon mukaan tulee ainakin melkein vuosittainen perinne. Uusin tulokaskaan ei liiaksi hidastanut menoa.

Kuten aina mäyrätapaamisissa, me syötiin nytkin usein ja hyvin.

Kävin myös heittämämässa talviturkin vaikka Mailis jäikin ruikuttamaan rannalle. Käsittääkseni muut mäyrät ovat uineet tänä kesänä jo useampaakin otteeseen.

Silloin nuorina ja notkeina me notkuttiin usein Salon torin liepeillä millon mihinkin vuorokauden aikaa ja missäkin kunnossa, mutta nyt vanhoina ja seesteisinä me käytiin vaan hakemassa masikoita ja herneitä ja mentiin syömään ne Karon uuden kodin terassille.

Myöskin arvostamme lenkkeilyä ihan uudella tavalla kun ikää myöten luita ja niveliä alkaa kolottamaan. Veera (valkoinen mekko) ei ilmeisesti ole traumatisoitunut loppuelämäkseen siitä että joutui suunnileen koko yläasteen ajan torstaisin hoitamaan meidän koirat mun kanssa ennen partioon menoa. Tai ainakin ihmeen auliisti se suostui jopa taluttamaan toista koiraa.

Kuvat muuten otti Minna tuota Salon tori - ja jäätelönsyöntikuvaa lukuunottamatta.

mitä pienet edellä...

sitä isot perässä:

keisarinnan uudet vaatteet

Olen jo jonkun aikaa ihastellut haaremihousuja muiden päällä ja miettinyt kehtaisko sellaiset ostaa itsellekin. Muiden hyvien vanhempien tapaan päätin kuitenkin (ainakin ensin) toteuttaa haaveitani lapseni kautta, ja ostin Mailikselle haaremipöksyt. Vaippa ainakin mahtuu.
Nyt kyllä sitten katselen omaa vauvaani vähän kateellisena ja mietin että pitäisikö haaremipökät kuitenkin hankkia itsellekin. Jos juu, niin on toimittava nopeasti että niitä ehtii vielä pitääkin, Vince kun on jo ilmoittanut että hän ei sitten ainakaan halua tulla nähdyksi mun kanssa julkisesti (eikä kotonakaan) jos sellaiset hankin. Saako näitä jostain alesta venyvinä trikooversioina ja aikuiskokona?

Lisäksi paluumatkakuorma on kasvanut emalipotalla ja vanhoilla valokuvilla, molemmat mummilan kätköistä.

suomessa!

Kohta ollaan oltu Suomessa jo viikko! Matka meni hyvin siltä osin että Mailis ei yhtään itkeskellyt tai kiukutellut, mutta huonosti siltä osin että se ei myöskään nukkunut juuri yhtään. Äitiä olisi vähän kyllä väsyttänyt, mutta onhan vauvanleikittäminenkin ihan rattoisa tapa matkustaa reippaat 20 tuntia.

Koto-Suomessa ollaan tähän mennessä sitten vähän kiukuteltu aikaeroväsymystä, tavattu kavereita ja kylänmiehiä, ihmetelty mummin koiria, käyty iso-mummilassa moikkaamassa isoa-Mailista ja syöty uusia perunoita ja silliä. hmmm.

Loppuun kuva ruokailevasta Mailiksesta. Ihme apinanpoikanen.

hei hei montreal!

Tältä Sipippula näytti juuri ennen edellistä Suomenreissua viime joulukuun alussa. Keskiviikkona on taas lähtö edessä. Tällä kertaa mukana on paljon enemmän leluja ja ruokaa, mutta onneksi paljon vähemmän vaihtovaatteita (jouluna Mailis puklaili vielä tosi paljon ja usein).

Ennen Montrealiin muuttoa kolme ja puoli vuotta sitten olin asunut pisimmillään kahdeksan kuukautta samassa osoitteessa sen jälkeen kun täytin 19. Viiden reissuvuoden jälkeen oli ihanaa vihdoinkin maalata oman asunnon seinät, hankkia kissoja, ostaa huonekasveja ja raahata astiasto Suomesta tänne. Onneksi tässä seuraavassa muutossa mukana tulee ne kissat, astiat ja muu maallinen omaisuus (paitsi kasvit eivät saaneet tulla), sillä luulen että uuteen maahan, asuntoon ja kouluun sopeutuminen sujuu helpommin kun saa illalla istua omalle sohvalle ja juoda tutusta kupista teetä.

Tänään on vähän sureksittu lähtemistä ja varsinkin sitä että pian ollaan kaukana myöskin Vincen perheestä (tai siis minä olen miettinyt tätä, Vince ei kauheasti tämmösiä pohdi). Koska oma perhe on niin kaukana niin on ollut kiva että sentään Vincen perhettä on ollut samassa kaupungissa. Tästä eteenpäin on pärjattävä ihan keskenämme.

Vietän siis seuraavan kuukauden Mailiksen kanssa Suomessa, ja sieltä matkaamme suoraan Yhdysvaltoihin ja Ann Arboriin elokuun alussa. Vince kirjoittaa sillä aikaa gradunsa valmiiksi Montrealissa, ja ajelee täältä sitten muuttoluorman kanssa Michiganiin muutamaa päivää ennen meidän tuloa. Päivityksiä tulee varmaan siis loppukesältä harvanlaisesti, mutta eiköhän tule kuitenkin.

Jännittävää loppukesää kaikille!

pikku apulainen

Tänään on valmistauduttu lähtöön pesemällä pyykkiä...

ja siivoamalla nopeasti jääkaappi että siitä saa kohtalaisen edustavia kuvia netti-ilmoitukseen. Uudessa asunnossa on kaikki kodinkoneet valmiina, eli meidän omat kodinkoneet pääsee myyntiin (Quebecissä on siis hassu tapa muuttaa kodinkoneineen).
Pakastimesta muuten löytyi usemman vuoden vanha vodkapullonloppu, täytynee siis käydä ostamassa lantirinkia ja tehdä siitä kesäjuomaa.

Sen verran on kuitenkin edistytty että laatikoissa ja lipastoissa alkaa olla kissanmentäviä koloja.

mökillä

Perjantaina Mailis matkasi mökille uudessa autonistuimessaan. Vaikka istuin onkin ihan oikein asennettu, niin usein Mailiksen pää retkahtaa eteenpäin nukahtaessa. Tätä voi korjata rambo-lookilla.

Mökillä oli vähän kylmää ja sateista mutta muuten kyllä mukavaa.

Mailis oli tyytyvänen kun kerrankin oli riittävästi sylejä tarjolla.

Mailis harjoitteli seisomista ja Vince kirjoittamista. Se on saanut päähänsä että sen käsiala on sotkuista, ja tilasi itselleen kirjan joka lupaa parantaa käsialaa kuin käsialaa. Lopputulos taisi olla että Vince oppi kirjoittamaan harjoittelemansa esimerkkilauseen erittäin hienosti, mutta muuten homma on kuulemma liian hidasta.

Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen tultiin jo tänään kotiin koska Vince kaipasi gradunsa ääreen, ja mua stressasi olla reippaastikonttaavaan vauvan kanssa kahta yötä paikassa missä ei ole syöttötuolia, mutta rappusia kyllä vaikka muille jakaa. Lisäksi Suomeenlähtöön on enää muutama hassu päivä ja sekin vähän stressaa.

neulegraffiti ja vanhoi lakanoi

Tänään palatessa ostamasta uutta turvaistuinta pullero-Mailikselle huomattiin kotimetron vieressä tämä neulegraffiti. Olin jo ihan unohtanut että mulla oli aikomuksena tehdä samoille paikoille joku kudelma tämän blogin inspiroimana, mutta sitten itsekkäästi kudoinkin juttuja vain omaan käyttööni ja unohdin koko projektin. Mutta tosi kiva että joku on piristänyt maisemaa!

Tässä kuvassa taas näkyy mun tämän hetken suosikkimekko. Kangas on liehuvaa ja viileää puuvillaa, ja kuviointi on musta samaan aikaan jotenkin suomalainen ja afrikkalainen. Tässä mekossa mulla on ihanan boheemi ja stressitön olo. Vince puolestaan totesi tästä "kantoliina ja mekko" -lookista että "olet kyllä ylittänyt itsesi, sulla on päällä kaksi vanhaa lakanaa".