Meillä on ihana neljän tytön porukka joka on ollut yhdessä jo ala-asteen partioajoista asti. Nykyään kutsumme itseämme mäyriksi koska penkkareihin hankitut Charlie's Angels -peruukit näyttivät erehdyttävästi siltä kuin olisimme iskeneet (parhaat päivänsä nähneet) mäyräntaljat päähämme. Viime viikonloppuna oltiin todella todella pitkästä aikaa yhdessä oikein yötä myöten, ja ihanaa ihanaa oli. Tästä toivon mukaan tulee ainakin melkein vuosittainen perinne. Uusin tulokaskaan ei liiaksi hidastanut menoa.
Kuten aina mäyrätapaamisissa, me syötiin nytkin usein ja hyvin.
Kävin myös heittämämässa talviturkin vaikka Mailis jäikin ruikuttamaan rannalle. Käsittääkseni muut mäyrät ovat uineet tänä kesänä jo useampaakin otteeseen.
Silloin nuorina ja notkeina me notkuttiin usein Salon torin liepeillä millon mihinkin vuorokauden aikaa ja missäkin kunnossa, mutta nyt vanhoina ja seesteisinä me käytiin vaan hakemassa masikoita ja herneitä ja mentiin syömään ne Karon uuden kodin terassille.
Myöskin arvostamme lenkkeilyä ihan uudella tavalla kun ikää myöten luita ja niveliä alkaa kolottamaan. Veera (valkoinen mekko) ei ilmeisesti ole traumatisoitunut loppuelämäkseen siitä että joutui suunnileen koko yläasteen ajan torstaisin hoitamaan meidän koirat mun kanssa ennen partioon menoa. Tai ainakin ihmeen auliisti se suostui jopa taluttamaan toista koiraa.Kuvat muuten otti Minna tuota Salon tori - ja jäätelönsyöntikuvaa lukuunottamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti