Suomen reissun aika hurja alku

Suomenreissu alkoi perinteisesti koiranlenkityksellä. Mummi kuitenkin valitti lenkillä aika paljon pohkeestaan johon yksi koirista oli törmannyt puolitoista viikkoa sitten. Sain sen viimein patisteltua sairaalaan näyttämään jalkaa, ja seuraavana päivänä kotona olikin tämän näköinen mummi:

Jalassa on kipsi sopivasti juuri kolme viikkoa ennen välikuvausta, eli lenkitysnakki on napsahtanut omalle kohdalleni joka kerta tämän jälkeen.

Heti seuraavana päivänä kipsistä sattuikin seuraava onnettomuus, ja vanhin koira (tuo iso harmaa jota Bea taluttaa) ei enää noussut kunnolla jaloilleen. Vajaan vuorokauden jälkeen kutsuttiin eläinlääkäri hätiin, ja kaksitoistavuotias koira pääsi autuaammille metsästysmaille.

Abu käytiin hautaamassa toisella puolella kylää asuvien naapurien pihapiiriin (kuvassa Mailis heittää Abun lelua hautaan), ja sitten joimme hautajaiskahvit. Suomenloma sai siis varsin epätavallisen alun, mutta kovin harvoin nykyään pääsen konkreettisesti avuksi kun täällä jotain sattuu, eli on ollut oikein hyvä olla täällä juuri nyt.