Viime lauantaina juhlimme satavuotiasta Suomea Montrealin suomalaisten voimin gaalaillallisella.
Saliin astellessa en meinannut tunnistaa tuttujani, sillä eihän meistä kukaan koskaan näin hienoksi pynttäydy.
Suurin osa suomikoulun opettajista tuli ilman miehiään, joten istuimme samassa pöydässä ja saimme puhua suomea rauhassa koko illan.
Sali oli varsin hieno! Ennen illallista nautimme musiikkiesityksistä ja kuuntelimme puheita jotka päätettiin Suomen suurlähettilään pitämään puheeseen (ikävä kyllä suurlähettiläs ei istunut meidän pöydässämme, enkä siis päässyt tutustumaan häneen).
Tässä suomikoulun opettajat, ja ainut kuva koko asustani.
Loppuillasta meno hurjeni ja tanssiminen sen kuin villiintyi. Seuraavana aamuna varpaat olivat päätäkin kipeämmät, sillä hameeni oli niin pitkä etten uskaltanut ottaa kenkiä pois siinäkään vaiheessa kun kaikki muut naiset olivat potkineet korkkarinsa pöydän alle (meinasin että sitten ainakin kompastun helmoihini). Lapset olivat onneksi yötä anopilla, eli aamulla sai heräillä rauhassa.Nämä olivat hienoimmat illalliset joihin olen osallistunut, eli kyllä tänä vuonna on kelvannut olla ulkosuomalainen!






3 kommenttia:
Hieno asu sulla ja hienot bileet, onneksi sait aamulla nukkua. Hyvä anoppi :)
Olipa hienot puitteet ja edustavat naiset juhlimassa Suomea. Pitkä juhlapuku vaikuttaa ihan "kultalameelta" , sointuen kultalautasiinkin, kuin tilauksesta. Illan tyylikkäin rouva ilman uusia silmälasejakin. Suurlähettiläs vain olis saanu olla mukana kuvissa.
Kiitos!
Suurlähettiläs oli kyllä aika tavallisen oloinen mies, että sen puoleen sen kanssa olisikin voinut koittaa mennä juttelemaan. Ehkä suomi200-juhlissa sitten.
Lähetä kommentti