Sanotaan että torstai on toivoa täynnä, mutta tämä torstai oli kyllä vähän epätoivoinen: sain kuulla että pappa oli sairaalassa (joskin jo toipumassa) sydänkohtauksesta, ja Vince sai kuulla ettei saanut tarvitsemaansa rahoitusta lakiopintoihin. Ensimmäistä huonoa uutista lääkittiin aikaisella kotiintulolla ja soitolla mummille, ja toista oluella.
Tämä on ensimmäinen kerta on tunnen voimattomuutta sen takia että olen liian kaukana monista läheistä ihmisistä. Aika onnekas olen siis ollut tähän asti (ja myös ne kaukaiset läheiset ovat olleet onnekkaita ja voimissaan). Vincen lakiopinnot olisivat pitäneet meidät täällä ylimääräisen kaksi vuotta, eli ehkä ihan hyvä näin (Vince ei tosin vielä ole samaa mieltä, mutta ehkä sekin muutaman kaljan päästä jo on).
Sokerina pohjalla Mailikselle nousi pieni kuume, mutta toivon että se johtuisi hampaista eikä mistään kunnon sairaudesta.
4 kommenttia:
Mailis on niin söpö, murheena vaan legot lattialla :).
Ei täällä parhaillaan oo hätää kellään. Kyllä tämä välimatka usein masentaa, kun ei pääse ottamaan syliin pikku-Mailista, eikä kuulemaan uusia sanoja eikä näkemään uusia opittuja asioita.
Onneks te tuutte toukokuussa tänne, sitä odotellessa täytyy tyytyä skypeen :)))
Voimahali mäyrä4:ltä! Toivottavasti teidän pappa toipuu pian!
Todella kurjia molemmat jutut. Toivottavasti pappa tokenee vauhdilla. Voimia! <3
aiti: no kylla taa tosiaan valilla on tavallista kurjempaa, mutta onneksi se pappa on toipumaan pain.
minna ja emmi: kiitos. kylla se vissiin tosiaan on jo paranemassa, mutta sairaalassa kuitenkin ainakin viikonlopun yli. onneksi tosiaan paasee "jo" toukokuussa kaymaan.
Lähetä kommentti