ilmastomarssi

Ilmastoasiat ovat olleet tapetilla tällä viikolla pitkin maailmaan, ja hyvä niin!
Ruotsin Greta on lakkoillut koulusta viime vuodesta asti, ja itse asiassa niin on lakkoiltu Montrealissakin. Viime keväänä osassa Montrealin kouluista oppilaat lakkoilivat perjantai-iltapäivisin, ja muistaakseni lähes joka perjantai järjestettiin pieni ilmastomarssi johon osallistui vaihteleva määrä oppilaita.

Maaliskuun puolessa välissä järjestettiin vähän enemmän mediahuomiota saanut marssi, johon osallistuin itsekin opettajan roolissa muutaman kollegan kera.

Tässä maaliskuinen delegaatiomme. Vieressäni seisova kolleega aloitti nettiadressin jonka allekirjoittamalla opettajat saattoivat antaa tukensa lakkoileville opiskelijoille (joita koulut virallisesti eivät tietenkään tukeneet), ja parissa päivässä adressi keräsi useita tuhansia allekirjoituksia.

Maaliskuinen ilmastomarssi yllätti järjestäjät suuruudellaan, sillä meitä oli 150 000! Sen jälkeen olemme käyneet yhdessä tai kahdessa marssissa lasten kanssa. Eiliseksi on ollut pitkään suunnitteilla todella iso marssi, johon toivoin voivani viedä lapsetkin siitä huolimatta että se(kin) oli koulu (ja työ)päivä.

Lopulta tällä viikolla kävi ilmi että meidän molempien työpaikkojen opiskelijat äänestivät lakon puolesta, ja päätimme pitää lapsetkin kotona perjantaina. Torstaina teimme lakkojulisteita, ja lauantaina lähdimme aamupäivällä pääkallopaikalle. 

Tässä odottelemme letkan liikkellelähtöä. Olimme samassa seurueessa Vincen perheen kanssa ja yksien naapureiden kanssa, mutta facebookista katsoin myöhemmin että siellä oli ollut tosi paljon tuttuja.

Tämän kuvan nappasin netistä:
Tässä siis eilisen marssin etupää, Ruotsin Greta ja paikallisten alkuperäiskansojen edustajat. Montrealissa on aika hyvin kunnostauduttu siinä että alkuperäiskansojen edustajat ovat usein avainasemassa tälläisissa julkisissa tapahtumissa.

Me emme tokikaan nähneet Gretaa, sillä marssimme ehkä noin kilometrin päässä alkupäästä. Kaupunki oli valmistautunut 300 000:n marssijaan, mutta meitä oli arvioiden mukaan lähes puoli miljoonaa! Mukana Gretan lisäksi oli Kanadan pääministeri, jota emme kyllä myöskään nähneet.
Tässä toinen netistä nappaamani kuva väkimäärästä:

Bea väsyi marssimisesta, ja lopulta annoimme periksi ja lähdimme kotiin päästyämme marssin päähän, jossa muutama sata tuhatta ihmistä odottivat reilusti yli tunnin että viimeiset saapuivat, ja Greta pääsisi puhumaan. Me katsoimme puheen facebookista kotisohvalta eväitä syöden.
Toivottavasti tämä Quebecin historian suurin mielenosoitus saa aikaan poliittisia muutoksia (täällä on vaalit syksymmällä), mutta ainakin se jäi lasten mieleen hienona kokemuksena (tokikaan se ei kovin paljon mieltä lämmitä tulevaisuudessa mikäli ilmastoasian annetaan pahentua).