tsä-däm!

Tiistaina Vince lähti työhaastattelumatkalle, ja Mailis alkoi heti kyselemään montako yötä kestää ennen kuin papa tulee takaisin. 

Vince ilmoitti haastetteluaamuna nukkuneensa yöllä jännittyneenä muutaman tunnin ja nekin huonosti, ja kertoi että uudet, haastattelua varten hankittujen kenkien hiertämät vesikellot olivat edelleen vereslihalla (matkaan lähti vanhat kengät).

Sain muutaman varovaisen positiivisen tekstiviestin kesken haastattelupäivän, ja haastattelun päätyttyä Vince soitti ja kertoi että ihan hyvin meni. Kaikki ihmiset olivat olleet oikein mukavia, ja esityskin meni hyvin vaikka se oli pitkän päivän viimeinen homma. 

Sen jälkeen Vince suuntasi illalliselle vanhempiensa kanssa, ja siirtyi sieltä (usealle) oluelle kaverinsa Guillaumen kanssa (sen joka oli Suomessa best manina meidän häissä).

Tänään lentokentältä saapui siis aika ryytynyt ja väsynyt matkaaja joka heittäytyi heti sohvalle pitkäkseen.

Kauan Vince ei ehtinyt siinä maata ennen kuin puhelin soi, JA SILLE TARJOTTIIN SITÄ PROFESSORIN PAIKKAA!

Vince oli viimeinen haastateltava, ja komitea oli kokoontunut heti seuraavan päivänä ja tehnyt päätöksensä. 

Vielä emme tiedä alkaako pesti syksyllä vai onko aloitusajassa neuvottelunvaraa (nyt siis alkavat neuvottelut).  Saan omat opintoni loppuun ensi vuonna myös sieltä jos lähtö tulee heti, mutta koitamme neuvotella niin että saisimme olla täällä vielä vuoden. 

Joka tapauksessa palaamme Montrealiin ja etäsuhde toisen puolen sukuun loppuu! Huojennus on valtava, ja epäilen että tältä tuntuu jos saa lottovoiton.