Koska meillä oli käytössä auto horisontti laajeni ihan erilaiseksi kuin edellisillä Suomenvierailuilla. Yleensä olemme matkustelleen vain Turku-Helsinki junaradalla, mutta nyt lähdimme Tampereen suuntaan vanhan koulukaverin perheen luokse asti kylään.
Olimme Helvin kanssa oikeastaan aika lyhyen ajan hyviä ystäviä lukiossa, ja sen jälkeen emme olekaan nähneet toisiamme. Viitisen vuotta sitten aloimme uudestaan jutella facebookin kautta esikoistemme syntyessä vain muutaman viikon päässä toisistaan, ja siitä asti olemme satunnaisesti pitäneet yhteyttä virtuaalisesti. Tänä vuonna molempiin perheisiin syntyi toinen lapsi.
Siitä huolimatta ettei oltu nähty toisiamme kymmeneen vuoteen jatkoi juttu melkein siitä mihin se oli viimeksi (facebookissa) jäänytkin. Lapsilla sen sijaan yhteinen sävel ei löytynyt yhtä helposti, ja Mailis ja Veikko kinasivat ihan joka asiasta koko vierailun ajan. Lelujen jakamisen lisäksi tapeltiin siis siitä kumpi saa käyttää parempaa lautasta, istua paremmalla tuolilla, pestä ensin kädet...
Mutta Mailiksen suomi on vihdoinkin niin hyvää että kaikki riidat (ja myös riidaton leikki) käytiin suomeksi!
Nahistelusta huolimatta meille oli tosi kiva reissu Helvin ja Mikon rennossa hippikodissa. Leikimme pihalla, söimme oman kanalan munia, nukuimme makoisasti vierasmajassa, kävimme Herra Hakkaraisen talossa vierailulla, pystytimme pyykkienkuivaustelineen, ja viimeisenä iltana kylvetimme lapset pihalla. Varsinkin nuo kaksi vauvaa soikossaan olivat supersuloinen näky.
On myös yllättävän helppo vierailla lapsiperheessa missä on samanikäisiä lapsia kun löytyy syöttötuolia, rattaita, matkasänkyä ja ammeita jokaiselle.
Kiitos kivasta reissulta Helville ja Mikolle!
P.S. Menomatkalla huomasi ettei Mailis ole kasvanut Suomessa: ajettuamme kuusjoen metsäteitä noin vartin verran Mailis kysyi takapenkiltä "missä kaikki muut autot on?"
Olimme Helvin kanssa oikeastaan aika lyhyen ajan hyviä ystäviä lukiossa, ja sen jälkeen emme olekaan nähneet toisiamme. Viitisen vuotta sitten aloimme uudestaan jutella facebookin kautta esikoistemme syntyessä vain muutaman viikon päässä toisistaan, ja siitä asti olemme satunnaisesti pitäneet yhteyttä virtuaalisesti. Tänä vuonna molempiin perheisiin syntyi toinen lapsi.
Siitä huolimatta ettei oltu nähty toisiamme kymmeneen vuoteen jatkoi juttu melkein siitä mihin se oli viimeksi (facebookissa) jäänytkin. Lapsilla sen sijaan yhteinen sävel ei löytynyt yhtä helposti, ja Mailis ja Veikko kinasivat ihan joka asiasta koko vierailun ajan. Lelujen jakamisen lisäksi tapeltiin siis siitä kumpi saa käyttää parempaa lautasta, istua paremmalla tuolilla, pestä ensin kädet...
Mutta Mailiksen suomi on vihdoinkin niin hyvää että kaikki riidat (ja myös riidaton leikki) käytiin suomeksi!
Nahistelusta huolimatta meille oli tosi kiva reissu Helvin ja Mikon rennossa hippikodissa. Leikimme pihalla, söimme oman kanalan munia, nukuimme makoisasti vierasmajassa, kävimme Herra Hakkaraisen talossa vierailulla, pystytimme pyykkienkuivaustelineen, ja viimeisenä iltana kylvetimme lapset pihalla. Varsinkin nuo kaksi vauvaa soikossaan olivat supersuloinen näky.
On myös yllättävän helppo vierailla lapsiperheessa missä on samanikäisiä lapsia kun löytyy syöttötuolia, rattaita, matkasänkyä ja ammeita jokaiselle.
Kiitos kivasta reissulta Helville ja Mikolle!
P.S. Menomatkalla huomasi ettei Mailis ole kasvanut Suomessa: ajettuamme kuusjoen metsäteitä noin vartin verran Mailis kysyi takapenkiltä "missä kaikki muut autot on?"
4 kommenttia:
Oli kyllä niiiiiin ihanaa kun kävitte, tulkaa toisekin! Vastavierailulle me ei ihan heti luvata tulla ;)
oli tosi tosi kiva kayda! ehka meidan taytyy sitten tosiaan vaan tulla uudestaan teille :)
Onpa hauska, että molemmilla on "hippikoti" (en tosin tiedä kuinka paljon hippeilitte jo kouluaikoina) ja samanikäiset lapset :) Kuulosti hauskalta reissulta, jopa se riitely koska se käytiin suomeksi ;)
meidan ylaaste ja lukio oli aika pienia ja vahan sellaisia ettei siella kukaan ollut kovin erilainen, ja me oltiin ei-hippeja sen takia etta kaytiin siella koulua ja kuuluttiin loyhasti samaan kaveriporukkaan (joka ei ollut mikaan hippiporukka).
luulen etta meidan molempien piti paasta sielta vahan kauemmas ja tutustua erilaisiin ihmisiin tahoillamme paastaaksemme sisaiset hippimme valloilleen :)
itse asiassa tuntuu etta aika moni lukiokaveri on vasta vuosia ylppareiden jalkeen "loytanyt todellisen minansa". lasken koulun pienuuden ansioksi sen etta nykyaan mulla on niista ajoista kuitenkin kavereita joiden kanssa en enaa ehka ystavystyisi ainakaan yhta kovin sen takia etta ollaan aika erilaisia nyt, mutta joita arvostan paljon ystavina.
eli oli siina ehdottomasti puolensakin ettei kavereita voinut kovin tarkkaan valita.
vaikka taidettiin me molemmat helvin kanssa olla kasvissyojia jossain vaiheessa, mutta se taisi olla siina kontekstissa jo melkeen liian ituhippeilya muulle kaveriporukalle.
Lähetä kommentti