Tänään kuitenkin Vince kieltäytyi tulemasta kirpparille kanssani, ja lähti etukäteen kotiin jättäen minut siis lykkimään yksin rattaita kotiin. Siinä paluumatkalla itseäni lasi-ikkunoista katsellessa ymmärsin miksi oikeasti en halua käyttää vaunuja: niiden kanssa näytan ihan mamma-tantta-tosiäidiltä (ja myös tunnen itseni sellaiseksi). Siis sellaiseksi "hei olen kotiäiti, ja ainut asia mikä minua kiinnostaa on täydellinen vauvani (ehkä marginaalisesti teidän vähemmän täydelliset vauvanne), älkää vaan puhuko minulle muusta kuin vaipoista". Ja kömpelöksikin tunsin itseni vielä: rappusia ei pääse kulkemaan yksin, monissa kaupoissa on kovin kapeat käytävät, ja vaunujen pyörätkin jäävät kiinni kaduissa oleviin koloihin.
Kantoliinan kanssa on sellainen olo että "tässä minä pistelen menemään yhtä sukkelasti ja rivakasti kuin ennenkin, ja katsokaa tätä himolenkkeilijät ja muut, minullapa on vielä trendikkäänä lisäpainona söpö vauva." Kantoliinaillessa saa myös hymyjä ja kivoja kommentteja varsinkin mummoilta, ja pysähtyessä kaikki lepertelevät Mailiksen kanssa koska se on aikuisen kasvojen korkeudella.
Vaunujen kanssa saa sellaisia "kiva kun viet koko jalkakäytävätilan jälkeläisinesi" -katseita.
Vaunujen kanssa saa sellaisia "kiva kun viet koko jalkakäytävätilan jälkeläisinesi" -katseita.
Tai ehkä tämä kotiäitiangsti johtuukin vain tuosta kotiäitimekosta.
10 kommenttia:
Vai kömpelö kotimamma, höh! Et oo ja vaiks miten nätti keltaisessa mekossa. Kantoliina on kyl kivampi kun vaunut ja Mailiksellakin on varmaan kivempaa.
Maailman paras angstipurkaus! :D Näytätkin ihan superkömpelöltä mekossasi... Ensinnäkin mekko on ihana ja toiseksi sinä kaikkea muuta kuin kömpelön näköinen. Mutta uskon kyllä, että kantoliinan kanssa elämä on helpompaa. Mä muistan tämän jos joskus saan lapsia (toivottavasti pian, koska ei huvita olla töissä.) :)
aiti: no juu on se mekko kiva vaikka onkin aika kotiaitimainen. En tiia tuonko kesalle vaunut kuitenkin suomeen kun ne sais ilmaseksi koneeseenkin. Vitsi kun Mailis on viela niin pullukkakin etta en ma ikusesti jaksa kylla sita kantaa. Eika se kylla ikina opi kavelemaankaan.
Karo: "Mä muistan tämän jos joskus saan lapsia (toivottavasti pian, koska ei huvita olla töissä.) :)" Taa kuulosti ihan silta etta oot viela tanaan ennen neljaa lahdossa synnyttamaan :D Onnea sitten vaan! Aika hyvin oot pimittany raskauden :)
Valilla on kylla aika kestokompelo olo kun ensin oli 9kk raskaana ja sen jalkeen on koko ajan ollut vauva sylissa, liinassa tai rattaissa. Mutta onneksi kohdalle sattui noin taydellinen vauva eika jonkun muun keskinkertainen vauva :)
Joo muiden keskinkertaiset vauvat on ihan homotyhmiä.
Joo vatsa on kyllä kasvanut, mutta valitettavasti siellä ei taida asua ketään. :)
sini: niin onkin! mietin muuten viela sita nelosen nettitv-hommaa, ja voi olla ettei se naykaan taalla. Noi on kai aika usein sellasia etta ne nakyy vaan suomalaisissa ip-osoitteissa, ulkomailla kun harvempi maksaa tv-maksua. Laita varmuudeksi aiti nauhottamaan ne?
karo: No mut hyva venyttaa mahaa vahan jo etukateen, niin ei sitten tule raskaus itselle ja kropalle niin jarkytyksena :)
Joo kato ollaan niin no-lifereita että varauduttiin jo pahimpaan ja imutettiin netistä ne valterin ulkoselle kovalevylle..tv korvaa ihan hyvin oman elämän puutteen
Sini, mä olen myös löytäny tv:n, ja todella toimii elämän korvikkeena.
AinoAlisa; äkkiä vauvoja kehiin!!!
Astrid; Mailis on niin huippuhyvä, et aattele kuin hyvä seuraavasta enää tuleekaan ... ;)
Mun mielestä vaunut on vaan niin tavattoman epäkätevät. Jos kuvitellaan että lähtisin tästä tampereelle niin vaunuilla se ois kait jotain tällaista:
pakkaan muksun irrotettavaan koppaosaan ja rehaan sen kopan sitten ulos 1800-luvun talon pariovien toisesta puoliskosta, josta se mahtuu ihan just ja just ulkona odottavaan runkoon. Kiroon ja taistelen hiki päässä kopan vaunun runkoon kiinni ja lähen lykkiin vaunuja asemalle, matka menee ihan kivasti. Asemalla pyydän konnaria avaamaan pikajunan tavaraosan oven ja yritän saada itteni, lapsen, vaunut ja kassini nostettua sinne korkeelle, hiki päässä ja äkäsenä kun koko juna odottaa mua. Ja maksan tästä lystistä vielä vähän ekstraa. Sitten ehdin just istahtaa kun ollankin jo tampereella, ja sama show uudestaan siellä. Tamperella odotan tunnin bussia kun vaunupaikat on täynnä jokaisessa mahollisessa bussissa. Pyrkiessäni ruohonjuureen luovutan, en vaan saa vaunuja menemään pariovesta sisään. Plus todennäköisesti lapsi huutaa vaunuissa suurimman osan tästä ajasta ;)
Sen sijaan, liinan kanssa pakkaan lapsen liinaan, heitän mahdollisesti kantotakin päälle, kävelen junalle, nousen junaan kuin muutkin, nousen bussiin, ja mikä parasta, pääsen ruohonjuureen sisälle ihan vaan oven avaamalla ja sisään marssimalla <3
Sini: no hyva sit! Ota muuten kanssa puikot mukaan. Voidaaan alkupaivina kayda siella lankakaupassa, ja sit voidaan iltasin kutoa ja juoda olutta kun Mailis menee niin aikasin nukkumaan. Mul on kyl vapaat 2,5 bambupuikot, vapaat 3,5 metallipuikot, mut et saa niita lahtiessasi mukaan jos tyo on kesken.
aiti: on se hyva etta jotain elamaa on selkavaivaisenakin :) Ja oot aika vauvapromoottori :D
Helvi: no just tommosta se vaunujen kanssa riehuminen on! kantoliina tosiaan ei rajoita elamaa mitenkaan (paitsi jos olisin salainen agentti niin en paasisi ryomimaan kantoliinan kanssa yhta pienista valeista kuin ilman vauvaa ja liinaa). Kantoliinan kanssa kaikki sujuu niin kuin ennenkin, ja kun tasta vauvasta muutenkin huolehtii 24/7, niin mun mielenterveydelle on ollu tosi tarkeaa ettei vauva rajoita kodin ulkopuolella liikkumista mitenkaan.
Lähetä kommentti