Lukukauden loppu on vienyt mehut itse kustakin: oma niska on ollut niin jumissa puoli viikkoa ettei sitä uskalla edes venytellä. Onneksi päivän kärsimisen jälkeen muistin että tässä tilassa ihmiset yleensä syövät särkylääkkeitä.
Tänä iltana Mailis vuorostaan oli poikkeuksellisesti tosi herkästi-itkeväinen ja hankala, ja viimeistään siitä huomasi että nyt on joku vialla kun se ennen iltaseitsemää lähti kiipeämään yläkertaan ja sanoi menevänsä nukkumaan. Puoliväkisin suostuttelin sen syömään vähän puuroa, ja muutaman lusikallisen jälkeen se oksensi kaikki tarhaeväät lautaselle. Nyt se on jo oksentanut kahdet lakanat nukkumaan menemisen jälkeen. Reppana.
Tämä on varmaan universumin kosto siitä että itse olin aina mahataudssa pienenä ja äiti ei muuta tehnytkään kuin pyykkäsi lakanoita ja osti fantaa.
Tiistaina pitäisi lähteä ajamaan kohti Montrealia, että toivon mukaan ollaan tokennuttu siiheksi.
Onneksi sentään on lunta!
1 kommentti:
Voi sentään. Onneksi mahataudit paranee yleensä pian - paitsi sulla ei. Mä oon niin hengessä mukana, muistan elävästi vielä sen sotkun.
Teillähän näyttää ihan samanlaiselta kuin täälläkin. Vincellä hieno pipo ;). Mailis ihana juostessaan - näyttää ihan pieneltä pojalta ;)))
Lähetä kommentti