Tiedätte varmaan sellaiset päivät jolloin mikään ei tunnu sujuvan? Mulla on menossa sellanen viikko.
Päätin että teen uudet päälliset meidän muuten oikein hyviin sohviin. Koko maanantai kului kulkiessa julkisilla Ikeaan kangasostoksille, ja sitten niillä ei edes ollut niitä kankaita joita etukäteen netistä katselin. Ostin siis toisia.
Kun sain palat leikattua (vain parilla virheellä!), jouduin toteamaan että ompelukone on jumissa. Tiistai-illan sitten tavasin ompelukonemanuaalia (,kiroilin) ja avasin ja puhdistin kaikki koneen osat jotka uskalsin (ilman mitään muutosta). Keskiviikkona köröteltiin taas julkisilla aivan toisella puolelle kaupunkia liikkeeseen, josta etukäteen sanottiin että yleensä tunnin päästä kone on korjattu ja noutovalmis. No, korjaaja avasi saman luukun kuin minäkin, ja totesi että korjaaminen kestääkin huomiseen. Onneksi torstaina Vince sääli mua valmiiksileikattuine kangaskasoineni, ja kävi hakemassa ompelukoneen joka toimii taas kuin unelma.
Mutta ei siinä vielä kaikki: Tänään mulla olisi ollut aamukahdeksalta viisumihaastattelu USA:n suurlähetystössä. Herättiin sitten puolituntia myöhässä (Vince oli laittanut herätyksen puoli seitsemäksi illalla). Kiirehdittyämme suurlähetystöön saimme tietää heti ovella että viisumimaksun lisäksi olisi pitänyt maksaa viisuminkäsittelymaksu, jonka voi hoitaa viereisessä pankissa puoli kymmeneltä. No mutta ehdittiinkin siinä sitten aamupalalle. Vince lähti syömisen jälkeen kouluun jättäen Mailiksen mulle. Sekin joutui kärsimään koska ei ehditty kaikessa tohinassa vaihtamaan aamupäivävaippaa tarpeeksi nopeasti, ja sitten kuivailin sen raukan pissaisia housuja kahvilan vessassa.
Kun palasin suurlähetystöön kuitin kera, sain tietää että olisi pitänyt täyttää nettihakemus ja tuoda siitä kopio mukana (missä näistä asioista ilmoitetaan? Ei ainakaan missään dokumentissä mikä meillä oli...). Kiirehdin yliopiston kirjastoon täyttämään sitä hakemusta. Juuri kun meinasin että taidan sittenkin ehtiä takaisin ennen yhtätoista (jolloin haastatteluajat loppuvat), niin nettilomakkeeseen vaadittiin latamaan passikuva. Siinä vaiheessa luovutin, tallensin hakemuksen ja kävelin rauhassa hakemaan suurlähetystön säilytykseen jättämiä tavaroitani.
Kotona koitin hyvitellä Mailiksen vaippakärsimystä antamalla sen olla ilman vaippaa ehkä vartin verran jonka aikana se pissasi kaksi kertaa lattialle (joista kerran leikkimatolleen). Ja tänään pitää taas kokatakin kun siitä eilisestä ei oikein jäänyt (syötäviä) tähteitä.
Että sellainen viikko. Jos vaikka ottaisi sille lasillisen viintä.
Päätin että teen uudet päälliset meidän muuten oikein hyviin sohviin. Koko maanantai kului kulkiessa julkisilla Ikeaan kangasostoksille, ja sitten niillä ei edes ollut niitä kankaita joita etukäteen netistä katselin. Ostin siis toisia.
Kun sain palat leikattua (vain parilla virheellä!), jouduin toteamaan että ompelukone on jumissa. Tiistai-illan sitten tavasin ompelukonemanuaalia (,kiroilin) ja avasin ja puhdistin kaikki koneen osat jotka uskalsin (ilman mitään muutosta). Keskiviikkona köröteltiin taas julkisilla aivan toisella puolelle kaupunkia liikkeeseen, josta etukäteen sanottiin että yleensä tunnin päästä kone on korjattu ja noutovalmis. No, korjaaja avasi saman luukun kuin minäkin, ja totesi että korjaaminen kestääkin huomiseen. Onneksi torstaina Vince sääli mua valmiiksileikattuine kangaskasoineni, ja kävi hakemassa ompelukoneen joka toimii taas kuin unelma.
Mutta ei siinä vielä kaikki: Tänään mulla olisi ollut aamukahdeksalta viisumihaastattelu USA:n suurlähetystössä. Herättiin sitten puolituntia myöhässä (Vince oli laittanut herätyksen puoli seitsemäksi illalla). Kiirehdittyämme suurlähetystöön saimme tietää heti ovella että viisumimaksun lisäksi olisi pitänyt maksaa viisuminkäsittelymaksu, jonka voi hoitaa viereisessä pankissa puoli kymmeneltä. No mutta ehdittiinkin siinä sitten aamupalalle. Vince lähti syömisen jälkeen kouluun jättäen Mailiksen mulle. Sekin joutui kärsimään koska ei ehditty kaikessa tohinassa vaihtamaan aamupäivävaippaa tarpeeksi nopeasti, ja sitten kuivailin sen raukan pissaisia housuja kahvilan vessassa.
Kun palasin suurlähetystöön kuitin kera, sain tietää että olisi pitänyt täyttää nettihakemus ja tuoda siitä kopio mukana (missä näistä asioista ilmoitetaan? Ei ainakaan missään dokumentissä mikä meillä oli...). Kiirehdin yliopiston kirjastoon täyttämään sitä hakemusta. Juuri kun meinasin että taidan sittenkin ehtiä takaisin ennen yhtätoista (jolloin haastatteluajat loppuvat), niin nettilomakkeeseen vaadittiin latamaan passikuva. Siinä vaiheessa luovutin, tallensin hakemuksen ja kävelin rauhassa hakemaan suurlähetystön säilytykseen jättämiä tavaroitani.
Kotona koitin hyvitellä Mailiksen vaippakärsimystä antamalla sen olla ilman vaippaa ehkä vartin verran jonka aikana se pissasi kaksi kertaa lattialle (joista kerran leikkimatolleen). Ja tänään pitää taas kokatakin kun siitä eilisestä ei oikein jäänyt (syötäviä) tähteitä.
Että sellainen viikko. Jos vaikka ottaisi sille lasillisen viintä.
5 kommenttia:
Onnee vaan niitten sohvanpäällisten kanssa. Syvää sympatiaa tunnen koska väännän täällä pomolle veneen istuimiin päällisiä kuin viimistä päivää. Se pälli väitti että ne patjat on suorakulmioita ja just juu jotain kaarevia vähän nuolta muistuttavia ihme hässäkkä patjoja ne on!
Voi äidin pieniä! Mulla ei oo mitään ompeluongelmia.
Muita ongelmia kyllä riittää, mutta mitä niitä erittelemään. Huomaa pian, miten paljon niitä voikaan olla;)
sini: kauhea pomo kun orjuuttaa vapaa-ajallakin! Kiedot vaan kangasta niihin ymparille ja kiinnitat jeesuteipilla :)
Sohvat on nyt valmiit sisasaumojen siksakkausta lukuunottamatta, laitan niista kohtapuoliin kuvia.
Aiti: juu eihan namakaan nyt varsinaisia ongelmia ole, mutta sellasia arsyttavia juttuja jotka estaa suunnitelmien toteutumisen. Vince muuten vie lapparin mennessaan (lahtee Ann Arboriin) joten vasta pe voidaan skypeilla. Kotipuhelin toimii kylla :)
Voi mitä vastoinkäymisiä :/ Tsemppiä! :)
Kiitos Johanna :)
Eihan nama varsinaisesti mitaan kamalia vastoinkaymisia ole, mutta just sellasia etta "melkeen saat asiat onnistumaan mutta et ihan". Semmosia harmittavaisia.
Lähetä kommentti