Toinen Detroit-päivä alkoi juna-asemavierailulla. Siinä vieressä oli tuollainen hieman nurmettunut minigolf-rata.
Raskaan sarjan barbeque-lounaan jälkeen jatkoimme matkaa keskustaan jossa filmattiin uutta Transformers-elokuvaa. Koska Detroitin keskustassa on kovin vähän yhtään mitään voi sinne hyvin lavastaa isohkon räjäytyksenjälkeisen kiinalaiskorttelin.
Ihan koko keskusta ei sentään ole pelkkää rauniota. Ydinkeskustaan on kannettu kuormakaupalla hiekkaa kaupunkilaistarantaa varten, ja siinä viereressä on "ranta"kahvilakin. Tuo ruskea art deco - rakennus on se jossa Vince kuvasi itseään siinä kahvilassa.
Jokirannasta näkyy keskusta ja Kanada kun kääntyy toiseen suuntaan.
Matkalla kotiin tapahtui seuraavaa mikä kertoo siitä että emme enää ole nuoria, ja toisaalta siitä että eräät eivät koskaan kasva aikuisiksi: Minä ajoin meidän autoa jossa oli Bea, Veera ja Minna, ja Vince ajoi vuokra-autoa jossa oli Mailis, Markus ja Joonas. Ajaessamme ulos kaupungista seurasin Vinceä joka ei tiennytkään mihin oli menossa. Päätin siis ajaa seuraavasta liittymästä omaan suuntaan, ja aika pian löysimme molemmat ulos kaupungista ja moottoritielle. Vince soitti hetken päästä ja sanoi että seisovat ruuhkassa (kuten mekin), ja että he taitavat olla meidän takanamme siitä huolimatta että luulin että he ehtivät ennen meitä ulos kaupungista. No, kivana ihmisenä soitin heille pari kertaa matkan aikana ja kerroin missä kohtaa liikenne alkoi sujumaan jne.
Kun kaarsimme kommuunin parkkipaikalle huomasimme että miehet olivatkin jo saapuneet perille! Ne siis lapsellisesti huijasivat meitä koko matkaan siitä että olivat muka meidän takana. Saatuemme Bean ulos autosta alkoi kotoa kuulua Queenin We are the Champions, mikä oli meidän egoillemme liikaa. Heitimme Bean takaisin istuimeen ja kaarsimme siis kiukkuisina takaisin tielle!
Mitä tekee autollinen vihaisia aikusia naisia? Lähtee baariin? Shoppailemaan?
Ei, vaan ruokakauppaan ostamaan aamiastarpeita. Siitäs saivat! ...tai sitten eivät.
Olimme kuitenkin jo melkin leppyneet huijauksesta kommuuni-illalliseen mennessa.
Matkalla kotiin tapahtui seuraavaa mikä kertoo siitä että emme enää ole nuoria, ja toisaalta siitä että eräät eivät koskaan kasva aikuisiksi: Minä ajoin meidän autoa jossa oli Bea, Veera ja Minna, ja Vince ajoi vuokra-autoa jossa oli Mailis, Markus ja Joonas. Ajaessamme ulos kaupungista seurasin Vinceä joka ei tiennytkään mihin oli menossa. Päätin siis ajaa seuraavasta liittymästä omaan suuntaan, ja aika pian löysimme molemmat ulos kaupungista ja moottoritielle. Vince soitti hetken päästä ja sanoi että seisovat ruuhkassa (kuten mekin), ja että he taitavat olla meidän takanamme siitä huolimatta että luulin että he ehtivät ennen meitä ulos kaupungista. No, kivana ihmisenä soitin heille pari kertaa matkan aikana ja kerroin missä kohtaa liikenne alkoi sujumaan jne.
Kun kaarsimme kommuunin parkkipaikalle huomasimme että miehet olivatkin jo saapuneet perille! Ne siis lapsellisesti huijasivat meitä koko matkaan siitä että olivat muka meidän takana. Saatuemme Bean ulos autosta alkoi kotoa kuulua Queenin We are the Champions, mikä oli meidän egoillemme liikaa. Heitimme Bean takaisin istuimeen ja kaarsimme siis kiukkuisina takaisin tielle!
Mitä tekee autollinen vihaisia aikusia naisia? Lähtee baariin? Shoppailemaan?
Ei, vaan ruokakauppaan ostamaan aamiastarpeita. Siitäs saivat! ...tai sitten eivät.
Olimme kuitenkin jo melkin leppyneet huijauksesta kommuuni-illalliseen mennessa.
4 kommenttia:
Heh, niin Vincemäistä :)). Kivoja kuvia nuorista kauniista naisista.
no juu, mutta kylla nama muut sankarit olivat ihan yhta hyvin juonessa mukana, mailiskin.
:D Ihana kuva susta ja Veerasta!
kiitos :)
Lähetä kommentti