kävelykuvia

Paikoillanne, valmiina...

hep!

 

 

 

Maalissa!

Kun Bea alkoi kävelemään se otti torstaina neljä askelta tuolin vierestä äidin helmoihin, ja sitten sunnuntaina se kävelikin jo 50 metriä kaatumatta ja ottamatta tukea mistään välillä. Haavatkin parantuivat niin nopeasti ettei niitä ehtinyt edes dokumentoimaan. 

Kävelyn lisäksi Bean kognitiiviset taidot kokivat harppauksen, ja vaikka sanoja ei vielä tulekaan niin kommunikointi on ihan uudella tasolla. Bea esimerkiksi hakee nykyään usein hatun ja kengät eteisestä ja tuo ne meille sitä varten että ne laitetaan päälle. Lisäksi se osaa käydä etsimässä kengät kun sille sanoo että nyt mennään ulos, käy hakemassa kengät. 

Se on myös alkanut osoittamaan sormella selvästi sitä mitä haluaa (vaikka jääkaappia, ja sitten oven avaaamisen jälkeen maitoa) sen sijaan että huitoisi molemmilla käsillä suunnilleen oikeaan suuntaan.

Tänään tarhassa se myös osoitti selväti mieltään mulle koska tulin hakemaan sen pois kesken kivan leikin. Bea oli siis leikkimässä riisin kanssa (tarhassa oli sitä isossa avoimessa laatikossa), ja nostin sen sitten pois ja lähdin ovea kohti sen kanssa. Bea alkoi huutaa ja kiemurrella, ja rauhoittui kun laitoin sen huoneen toisessa reunassa lattialle. Se käveli heti oman hoitajansa syliin, ja istui sen viereen hymyilemaan. Kun menin taas hakemaan sitä alkoi huuto uudestaan. 

Eli nyt meillä on kahden kävelevän lapsen lisäksi kaksi lasta joilla on oma vahva tahto.