kiitospäivä

Viime viikonloppuna vietettiin Kanadan kiitospäivää, jota ranskankieliset ovat alkaneet juhlistamaan ihan vasta viime vuosina. Vincen isä ja Danièle ovat siis ehkä viimeiset kolme vuotta kutsuneet meidät mökilleen syömään kiitospäivän illallista, eli käytännössä jouluruokaa (kalkkuna, karpalokastike, perunamuusi). Itse tuon yleensä rosollin pyynnöstä, ja tällä kertaa paikallaollut ystäväpariskunta toi mukanaa bataattilaatikon jossa oli päällä paahdettuja vaahtokarkkeja. Kuulostaa kamalalta mutta maistui älyttömän hyvältä. 

Syksy ei enää ole ihan yhtä helteinen kuin edellisessä postauksessa, mutta kuitenkin vielä niin lämmin että Bea oli kesämekossa "syys"kävelyllä seuraavana aamuna. 

Maanatai oli siis vapaapäivä, mutta meidän tapauksessa se kyllä silti oli niin maanantai kuin olla ja voi. Aamupäivällä Bean piti soitella skypen kautta Ranskaan muuttaneen kaverinsa kanssa, mutta sähköt menivät meillä poikki noin 5 minuuttia puhelun alkamisen jälkeen. Lähdimme sähköjen ollessa poissa syömään intialaiseen ravintolaan (se meni kyllä ihan hyvin), ja sen jälkeen tarkoitus oli käydä museossa. Parkkeerasimme aika kauas museosta, ja kävelimme vesisateessa monta korttelia. Sateenvarjosta ja -takeista huolimatta olimme aika märkiä päästyämme museon eteen, jossa totesimme että siellä oli jotain syystä parin sadan metrin jono. Vince lähti takaisin hakemaan autoa, ja me lähdimme kävelemään (sateessa) H&M:ään ostamaan Bealle isompia sukkahousuja. Matkalla Bea kaatui märkään asfalttiin. Päästyämme kaupalle asti tajusin ettei siinä keskusten henkkamaukassa ole ollenkaan lastenosastoa.

Loppuiltapäivä vietettiin visusti sisällä telkkarin edessä (sähköt olivat onneksi palanneet hiukan ennen kotiutumistamme).