Vaikka vauvat kasvavat nopeast ja blaa blaa blaa, niin sitä jotenkin unohtaa että se omakin vauva kasvaa nopeasti. Tuntuu että ihan viimeisen muutaman viikon aikana Mailis on kehittynyt huimasti:
- se käyttää kaikkia osaamiaan sanoja ihan oikein ja ymmärtää paljon meidän juttuja (esim. yksinkertaisia pyyntöjä). Sen kanssa voi siis kommunikoida jo ihan oikeasti! Lisäksi tuntuu että se sanoo mulle "joo" vastatessaan kysymyksiin, mutta paikallisille "yeah". Voi olla että kukaan muu ei kyllä huomaa tätä...
- se on useamman kerran viikonlopun aikana ilmoittanut milloin pissa/kakka tulee sanomalla "kakka" ja taputtemalla vaippaa. Tosin tässä vaiheessa on vähän myöhäistä mennä pottalle (mennään kuitenkin), mutta eiköhän se siitä.
- suurin mullistus on nukkumaanmenossa. Mailis on jo monta viikkoa iltatissin jälkeen ryöminyt mun viereen kuuntelemaan iltasatua ja sitten nukahtanut siihen (tätä ennen se on siis poikkeuksetta nukahtanut vain tissille). Nyt kolme iltaa peräkkäin se on nukahtanut ihan kiltisti omaan sänkyyn (joka on meidän sängyssä kiinni), ja viime yönä yötissin jälkeen ja halusi takaisin omaan sänkyynsä nukkumaan. Olin niin ihmeissäni tästä etten saanut oikein edes nukahdettua uudestaan. Jösses. Kohtahan mulla on lapsi eikä vauva.
Tänään kävin nopsasti kirpparilla ostamassa uusia paitoja Mailikselle, ne siis tuossa kuvassa. Eräs tuttu kolmen tytön äiti sanoi etta lasten mummo ostaa aina uusia vaatteita sille nuorimmalle, koska kaikki muut sen vaatteet on siskon vanhoja, ja on kuulemma kurjaa jos koskaan ei saa mitään ihan uutta. Mailiksen mahdollisille sisaruksille tuskin tulee tämänlaisia traumoja koska lähes kaikki Mailiksenkin vaatteet on jonkun muun vanhoja.
3 kommenttia:
Aika kuluu niin vauhdilla, ettei huomaa lasten kasvamista.Totta. Musta tuntuu, ettei siitä oo kauaakaan aikaa, kun sä olit just tommonen Mailiksen kokoinen ;)).
Oikein nättejä paitoja.
Se artikkeli stressistä oli niin itsestäänselvää, että sitäkin piti sitten vielä tutkia.
Hui, kohta Mailis lähtee oikeasti kouluun. Onneksi me ei vanheta ollenkaan.
Mä olisin ollut onnesta soikeana jos oisin n. 7-vuotiaana saanut siskon Scorpions -tee-paidan :D
aiti: musta on tahan asti tuntunu etta aika hitaasti se kasvaa, kun vaikka se on oppinut liikkumaan niin on tuntunut etta ei se kauheasti mitaan ymmarra :)
Naapurin yksikielinen kuukautta vanhempi poika muuten puhuu paljon vahemman kuin Mailis (hä hää).
tuolla NY timesin sivuilla on paljon muitakin hyvia artikkeleita, sinne vaan kuluttamaan aikaa :)
Riikka: Niin, taa on kyllä ihmeellista etta aika kulkee eri vauhtia lapsille ja aikuislle. ja siis vahanko sun sisko oli hc!
Mun sisko on 3 vuotta nuorempi, eli oon voinu vasta aikuisena alkaa perimaan silta vaatteita.
Lähetä kommentti