Olen pohtinut tänä(kin) viikonloppuna seesteisten viikonloppujen salaisuutta. Tulin siihen tulokseen että sähköpostia ei tarvitse eikä pidä avata puolen tunnin välein, eikä muutenkaan roikkua netissä. Tajusin myös että hektiset viikonloput johtuvat pitkälti siitä että mulla tuntuu homma kuin homma lähtevän hanskasta.
Esimerkki: ennen joulua päätin hakea metsästä nopsaan pari risua joulukuusen virkaa tekemään. No siellä metsässä sitten huomasin kasan risuja joista saisi tosi kivan kranssin, ja tietty siihen kranssia kiertämään olisi kiva laittaa punaisia jäätyneitä marjoja. Lopputulos: tungen iltakuudelta kauhealla kiireellä (sulaessa mätäneviltä haisevia) marjoja siimaan risukaaoksen keskellä nälkäisen lapsen kitistessä lahkeessa.
Toinen esimerkki: päätin tuulettaa petivaatteet yhtenä kylmänä lauantaina. Sunnuntaina vein ulos kaikki sohvatyynyt ja viltit, ja pesin nojatuolin päälliset. Mietin että pitäisikö nousta maanantaina vähän aikaisemmin että ehditään tuoda sohvat takaisin sisälle (siis sen jälkeen kun ne olisivat tuulettuneet koko yön ulkona!). Lopputulos: yöksi luvattiin lumisadetta, ja ehdin lumisadepäivien aikana tulla järkiini ja jättää sohvat tuulettamatta.
Kolmas esimerkki: päätän laittaa jotain kivaa ruokaa (viikonloppuisin ei ole kommuuni-illallisia), ja etukäteen suunnittelen kokkaavani hyvissä ajoin viinilasi toisessa kädessä rennosti Mailikselle laulellen. Sitten päätän että joku jälkkärikin olisi kiva (äkkiäkös mä yhden juustokakun väännän!) ja tunnelmaakin pitäisi vähän kohentaa. Lopputulos: Viinipullo ei ole edes auki kun kiroan hidasta uunia, etsin lakanaa jonka toin Suomesta asti pöytäliinaksi (ja tietty päätin järjestää liinavaatekaapin sitä etsiessä...), ja juoksen patakinnas kädessä pihalle sytyttämään kynttilöitä lumilyhtyihin. Kaiken aikaa nälkäinen lapsi roikkuu lahkeessa.
Uusi mottoni olkoon: asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin ellun kanat. Jos vaikka ensi hätään aina jättaisi edes yhden "kyllä mä vielä tän ehdin" -homman tekemättä joka päivä.
6 kommenttia:
On se jännä, et sä olet periny kaikki kurjatkin asiat. Mä olen aina onnistunut stressaamaan kaikesta juuri noin. Mut hei, mä voin lohduttaa, se helpottaa iän myötä. Enää ei oo mitään stressiä :).
Mailis on niin söpö!
Mailis on tosi pitkä, hurjaa! Vai kuinkas monta vuotta se jo onkaan :D
Voi sua, mä tarvitsisin selvästi osan sun tehokkuusominaisuuksista, itse hoidan vain tärkeimmän osan asiallisistakin hommista :)
Mailis on selkeästi sen näköisenä kuvassa, että "Jaahas, nyt lähdetään Suomeen moikkaamaan sukulaisia ja kaikkia kivoja äidin kavereita." :)
Ota välillä rennosti ja ole tosiaan ellun kana! :)
aiti: ma kuitenkin toivon etta perin vahan geeneja iskaltakin, ja sita ei suuremmin tuntunut keskeneraiset hommat haittaavan. pakko tassa on jotain keksia, ei tama tammoinen vetele!
riikka: no se menee kohta ekalla (tassa kadessa uusi koululaukku) :D
Mun pitais varmaan tulla sun oppiin hetkeksi etta oppisin antamaan asioiden ihan vaan olla :)
Karo: joo se harjoittelee meidan seuraavaa reissua varten :)
Tata tama suoritusyhteiskunta saa aikaan! ;) Ei vaan, yrita ottaa ihan iisisti, ei kaikkea ole pakko ehtia tehda :)
Tosiaan, olin ihan unohtanut syyttaa tasta yhteiskuntaa ja virheellisesti syytin aitia!
Vaadin heti jotain tukiryhmaa ja maararahoja tasta selviamiseksi :)
Lähetä kommentti