kiitospäivä

Pitkä viikonloppu meni hujauksessa juhliessa ja jouluvalmisteluja tehdessä.

Torstaina tein vähän perusteellisemmat kiitospäivänsiivot aamulla, ja iltapäivän vietinkin naapurin kanssa puuverstaassa (tästä kuulette vielä myöhemmin, mutta varmaan aika paljon myöhemmin), ja illaksi meidät oli taas kutsuttu naapuriin Jain ja Divyan vanhempien luo kiitospäivänillaiselle.

Ruoka ja seura oli erinomaista, ja maha täynnä kalkkunaa oli hyvä kellahtaa aikaisin yöpuulle.

Perjantaina meni päivä taas puuverstaalla ja viimeisiä joululahjaostoksia tehden. Täällä kiitospäivää seuraava päivä on black Friday jolloin kaupoissa on huimia alennuksia, ja ihmiset ovat oven takana jonottamassa monta tuntia ennen ovien aukeamista. Itse jätin tänäkin vuonna tarjousshoppailut väliin, vaikkakin kävin pikaisesti kirpparilla ostamassa kynttilöitä ja pari uunin kestävää jälkiruokakulhoa. Kirpparillakin oli ollut hurja -50% ale, mutta se mokoma loppui jo kaksi tuntia ennen kuin itse ehdin sinne, ja jouduin maksamaan täyden hinnan muutaman dollarin ostoksistani.

Perjantai-iltana emännöin kommuunissa paikallisten suomalaisten pieniä juhlia. Yksi Suomeen palannut suomalainen tuli kiitospäivää viettämään vanhoille kotikonnuilleen, ja näin hän ehti nähdä montaa kaveria yhtä aikaa. Meitä taisi parhaillaan istua kymmenisen suomalaisnaista saman pöydän äärellä juoruamassa ja nauramassa. Kommuunissa on hyvä pitää tälläisia tilaisuuksia kun lapsille on hyvät omat tilat ja aikuiset saa istua iltaa paremmin kuin jonkun kotona.

Lähetin välillä omat lapset kotiin nukkumaan (Vincen kanssa), ja istuin itse hyvässä seurassa yli puolenyön. Kerrankin sai vähän juoda viintäkin kun ei itse tarvinnut ajaa kotiin.

Lauantaiaamuna oli vielä vuorossa brunssi vanhojen naapureiden kanssa jotka hekin tulivat kotikonnuille perheen kanssa kiitospäivää viettämään. Sielläkin oli niin hauskaa että vähän harmitti kun piti lähteä kotiin laittamaan Bea päiväunille, Vince kun oli puolestaan jenkkifutismatsissa (ostin sille lipun synttärilahjaksi viime kuussa).

Kiitospäivän hengessä täytyy sanoa että me ollaan kiitollisia siitä että me ollaan osuttu tänne näin hyviin piireihin, ja että meilla on ystäviä jotka kutsuvat meidät kotiinsa juhlimaan juhlapäiviä ja muita. Tavattiin viime viikolla nopeasti yhtä Vincen korealaista kaveria koulusta, ja tämä pariskunta valitteli että pyhät täällä ovat yksinäistä aikaa ulkomaalaisille opiskelijoille kun kaikki muut ovat tahoillaan sukuloimassa.

Kiitos kommuunin, suomalaisten ystävien, ja läheisten koulukavereiden, meillä ei ole koskaan ollut yksinäistä täällä edes pitkinä juhlapyhinä. 

Tähän sopien päätimme että vietämme tämän viimeisen joulun täällä, sillä matkaamme taas Montrealiin helmikuussa taloasioille. 

Vähän jännitän silti että tuleeko joulusta yksinäinen ja kurja varsinkin Mailikselle joka osaa jo kaivata sukulaisia, mutta luulen että meillä on yllinkyllin seuraa pyhiksi, ja joulupäivää onkin oikeastaan ihan mukava viettää vain oman perheen kesken (täällä aatto ei ole varsinainen juhlapäivä, eli silloin varmasti näämme päivällä vielä naapureita).

Kamera ei kerennyt tällä kertaa mukaan mihinkään juhlaan, mutta lisää kuvia sitten ensi kerralla!