Viime sunnuntaina oli suomikoulun pikkujoulut. Suomikoulun pitäminen on siirtynyt paikallisen suomiseuran tiloihin kolmen vartin ajomatkan päähän, ja se on tuntunut liian suurelta lähes joka viikonloppuselta ajolta, joten emme ole olleet mukana suomikoulun toiminnassa tänä syksynä. Mutta juhlissa toki silti käydään!
Lapset söivät riisipuuroa, askartelivat lankatonttuja ja paperilintuja, ja sitten äidit lauloivat joululauluja pukille. Amerikkalaisen tavan mukaan kaikki vanhemmat toivat omalle lapselleen lahjan joka vaivihkaa laitettiin pukin konttiin.
Mailista jännitti aika paljon, mutta se uskaltautui kuitenkin pukin syliin. Beasta tilanne ei ollut hauska eikä jännittävä, pelkästään pelottava.
Mailis uskoo ihan täysin vielä joulupukkiin, ja vaikka pukin näkeminen olikin todella vaikuttava kokemus, oli se myös aika kova pettymys, sillä Mailis luuli ettâ se oli nyt tässä eikä pukki enäë tule meille aattona, eikä hän siis saanutkaan tänä vuonna lahjaa jonka hän oli pyytänyt kirjeessä pukille. Loppupäivä meni siis vakuutellessa että kyllä pukki tulee vielä uudestaan, ja tontut eivät vaan vielä ole ehtineet tehdä hänen pyytämää lahjaa valmiiksi.
5 kommenttia:
Bèa näyttää ihan pikku tontulta, joka kurkkii toisia lapsia tuolin takaa, pukkikin kiltiltä näytti. Kiva kun menitte, isomum!
Bea tosiaan piileskeli tuolin takana kauhuissaan.
Mailis toivottavasti uskoo nyt etta joulupukki on suomalainen eika mikaan santa claus.
Voi pukkipettymystä x) Ehkä sit aattona (tuleeko pukki siellä aattona?) on sit ekstrakiva ylläri kun pukki tuleekin uudestaan :)
Bea on tosiaan ahdistuneen näköinen joulupukkikuvassa. Seuraavassa sentään jo melkein hymyilyttää
Joo johanna joulukuu on vakavaa aikaa pikkulasille :D
Aiti joo se ei yhtaan tykannyt pukista. Ei paljon naurattunut kun koitin tunkea sita pukin syliin.
Lähetä kommentti