taloreissu osa 3

Talonnäytön jälkeen siirryttiin Bromontiin Vincen isovanhempien luo miettimään seuraavaa siirtoa. Kellarin laittaminen asuttavaksi mietitytti kovin, ja pyydettiin välittäjältä että saataisiin tulla katsomaan sitä uudestaan.

Keskiviikkona sitten ajettiin takaisin Montrealiin mukana Vincen isoisä ja sen paljon rakennushommia tehnyt kaveri. Yllätyksekseni molemmat vanhemmat herrasmiehet olivat paljon positiivisempia talon suhteen kuin uskalsin odottaakaan. 

Torstaina Vince ajoi taas isoisänsä kanssa Montrealiin (kun kanat oli saatu ruokittua), tällä kertaa tapaamaan välittäjää ja tekemään tarjouksen. Lähes kolmen tunnin neuvottelun jälkeen saatiin paperille numero joka miellytti kaikkia. Vince sanoi jälkeenpäin että oli tosi hyvä että isoisä lähti mukaan, sillä sen lisäksi ettei hänellä ole mitään kokemusta tälläisesta neuvottelusta, olivat isoisä ja keski-ikäinen välittäjärouva kuulemma enemmän samalla aaltopituudella huonojen vitsiensä kanssa. Kotiin tuli siis kaksi tyytyväistä neuvottelijaa!

Omistajilla oli aikaa vastata tarjoukseen perjantai-ilta kahdeksaan asti, ja odottaminen oli aika vaikeaa meille. Koitettiin leikkia lasten, mutta nekin alkoivat jo hermostumaan kavereiden puutteeseen. Tässä ollaan laamatilalla laamoja ihmettemässä.

Perjantaina ajeltiin Vince toista isoäitä katsomaan, ja oltiin varmoja että soitto tulisi päivä aikana. 

Mutta neljältä ei ollut vielä kuulut mitään. 

Iltaruokakin aika tuli ja meni. 

Seitsemän jälkeen alettiin varovaisesti puhella että ehkä omistajat eivät sitten edes harkinneet meidän tarjousta. 

Puoli kahdeksalta alettiin koittaa sopeutua ajatukseen siitä että soittoa ei tule, ja talo meni sivu suun. 

Varttia vaille kahdeksan (!) puhelin soi, ja omistajat olivat hyväksyneet meidän tarjouksen!!!!!

Vince lähti ostamaan shampanjaa, ja lasten nukahdettua juhlistettiin ensimmäisen vaiheen onnistumista. Huh!

Seuraavana aamuna oli edessä kuntotarkastajan etsiminen, ja alkoi tuntua  vähän siltä että juhlittiin liian aikaisin. Tarkastajia piti siis alkaa soittelemaan lauantaina, ja lisäksi tuleva maanantai oli Kanadan kiitospäivä, argh! Vince löysi kuitenkin yhden hyvältä vaikuttavan tarkastajan ja sai sovittua kuntotarkastuksen keskiviikoksi. 

Keskiviikko aamuna Vince kävi tarkastuksessa, ja iltapäivällä käytiin allekirjoittamassa lainalomakkeita pankissa. Torstaiaamuna lähdettiin vihdoin kotiin, huh! 

Kuntoraporttia piti kuitenkin vielä odottaa, ja sen jälkeen miettiä koitetaanko neuvotella katon korjauksesta ennen talvea (välittäjä sanoi lopulta että ei koiteta, kuulemma omistajilla on vaikea avioero meneillään eikä ne oikein keskustele toistensa kanssa).

 

Kotiin palun jälkeen oli enää yksi etappi jäljellä: pankin arvo talon arvosta. Sitä odotellessa syötiin kynsiä vielä pari päivää, mutta nyt se on vihdoin ohi!

Pankki arvio siis talon riittävän kalliiksi, kuntotarkastuksessa ei ollut mitään kovin hälyyttävää ja meillä on KOTI odottamassa Montrealissa!