Kuten olen täälläkin maininnut jo pariin kertaan, Montrealiin muutossa stressaa eniten talonostaminen. Olen huhtikuusta asti tarkkaillut taloja sopivilla alueilla, ja suurin osa niistä on ollut tosi kalliita, tosi rumia, tai huonossa paikassa (tai kaikkia näitä yhtä aikaa).
Reilu kaksi viikkoa sitten tiistaina selailin taas samoja vanhoja taloja, ja yht'äkkiä siellä olikin yksi uusi joukossa. Aivan ihana ulkoa. Juuri oikealla alueella. Iso piha.
Mutta vain kaksi makuuhuonetta ja vain yksi vessa joka sekin yläkerrassa. Hmm...
Mutta vain kaksi makuuhuonetta ja vain yksi vessa joka sekin yläkerrassa. Hmm...
Päivän huokailtuani talokuvia ja mietittyäni kerrossänkyjä ja vessaan kiipeämistä totesin ettei siinä mitään häviäkään jos kirjoitan sähköpostia välittäjälle ja kysyn milloin omistajat haluavat muuttaa.
Lisähaasteena talonkatselussa on siis ollut se että kaikki markkinoille tulevat talot halutaan luonnollisesti myydä heti, ja muuttamaan pääsisi ennen joulua nyt myynnissä oleviin taloihin. Meillä kaikilla taas on koulua täällä ensi kesään asti.
Suureksi yllätykseksi välittäjä vastasi että no tässä on nyt vähän hassu tilanne, omistaja haluaa muuttaa vasta ensi kesänä!
Lisähaasteena talonkatselussa on siis ollut se että kaikki markkinoille tulevat talot halutaan luonnollisesti myydä heti, ja muuttamaan pääsisi ennen joulua nyt myynnissä oleviin taloihin. Meillä kaikilla taas on koulua täällä ensi kesään asti.
Suureksi yllätykseksi välittäjä vastasi että no tässä on nyt vähän hassu tilanne, omistaja haluaa muuttaa vasta ensi kesänä!
Tämä sähköposti tuli torstai-iltapäivällä, ja aikaisin perjantaiaamuna me istuimme kaikki autossa matkalla Montrealiin ensimmäiseen talonnäyttöön sunnuntaina.
Koitimme perua kaikki tapaamiset ja kommuunivelvollisuudet, ja kissavahtikin saatiin naapurista.
Näissä kuvissa ollaan Kingstonissa lounaan jälkeisellä kävelyllä että jaksetaan taas istua autossa. Matkaa on takana 9 tuntia (taukoineen) ja edessä enää 3.
6 kommenttia:
Bea näyttää tosi älykkäältä! Pikku Winston Churchill.
Kuinka tytöt jaksoi matkustaa noin pitkän matkan? Mitä viihdykettä teillä oli?
Sini joo se nayttaa ihan talta: "yhdessa luomme Suomen maaseudulle valoisamman tulevaisuuden - aanesta Bea eduskuntaan "
Johanna: ihan ok jaksoivat. Lahdettiin ajamaan aamu viidelta, eli ne nukkuivat ekat 3h (no Mailis ei tainnut nukkua kun reilun tunnin tasta), sitten ne jaksoi viela tunnin ennen kuin pysahdyttiin aamupalalle.
Siita vahan ajan paasta Bea taas nukkuikin ekat paikkarit, ja kun se alkoi kitisemaan herattyaan (ja valvottuaan hetken) olikin lounasaika.
Viimeinen rykaisy oli vaikein, mutta sekin meni ihan ok. Meinattiin ajaa vikat 3h putkeen, mutta kerran piti pysahtya ottamaan Bea pois istuimesta, imettamaan ja vahan jaloittelemaan.
Mailis katsoi videoita lapprilta ja pelasi gameboylla bean nukkuessa, ja luki aku ankkoja. Bea katseli masentuneena ulos ikkunasta tai sitten ne tappeli keskenaan :D
Bealle oli pari lelua mukana, mutta lahinna se halusi mailiksen juttuja... kaikki purkit ja kynat ja tikut ja muut mahdolliset tuli kokeiltua. Ja lykkasin niille usein syotavaa takapenkille (rusinoita, "suola"kekseja, hedelmia etc).
Bea on tosiaan sen näköinen, te ette tiedä, mitä mä vielä saan aikaan.
Voi, kun toi lasten viihdyttäminen tuntuukin tutulta, tappeluineen kaikkineen. Ei siitä vielä niin pitkä aika ole :).
Joo lasten kanssa matkustaminen on kylla ihan oma kestavyysurheilulajinsa.
Lähetä kommentti