sänky

Väitöskirjan lisäksi työn alla on ollut viime kesästä asti toinenkin isompi projekti: uusi sänky meille. Nikkaroin meille siis uuden sänkyn sen saman naapurin kanssa jonka kanssa tehtiin ruokapöytään uusi pöytätaso kaksi vuotta sitten.

En enää löytänyt vanhasta sängystä tarkoituksella ottamiani ennen-kuvia, mutta tässä blogista löytyneitä kuvia (tummatukkainen vauva on siis Mailis).

Sängyn runkona meillä  siis oli Vincen äidin entinen sängyn pohja, valkoinen melamiininen (?) koroke. Aika ruma, mutta sentään parempi kuin jalaton runkopatja joka meilla sitä ennen oli patjan alla.

Loppukesästä viime vuonna aloin katsemaan netistä inspiraatiokuvia, sitten naapuri piirsi niistä tekniset piirrustukset, ja sen jälkeen ajatettiin sahalle ostamaan puuta! Siitä lähtien vietin Bean viikonloppupäikkärit oikeastaan aina verstaalla kommuunin perällä.

Joulun tienoilla tilanne näytti tältä, ja oltiin vasta puolessa välissä.

Siinä projektin pikkuhiljaa edetessä alkoi kaikki muukin sängyssä harmittaa, ja nyt siinä ei taida olla mitään alkuperäistä jäljellä. Jo syksyllä heitin täkin roskiin (se on ollut meillä 8 vuotta, ja toin sen matkalaukussa tänne koska äiti osti itselleen uuden täkin. Muistan sen aika varhaislapsuudesta omien vanhempien sängystä). Ostin untuvatäkin Ikeasta sitä korvaamaan, ja samalla ostin untuvatyynyt muhkuraisten ja samalla littanien keinokuitutyynyjen tilalle.

Vincen vanhempien kysellessä lahjatoiveita pyysin uusia lakanoita, ja sain kauniit vaaleat bambukuitulakanat anopilta ja vihertävänharmaat kampapuuvillalakanat appiukon perheeltä. Täällä lakanapaketissa tulee aina sellainen suora lakana joka kuuluisi laittaa täkin alle, mutta pussilakanoita taas ei tule ollenkaan. Yksi ilta siis ompelin kaksi sellaista suoraa valkoista lakanaa yhteen, ja tein niitä pussilakanan (kuva alempana).

Sänky tuli valmiiksi viimeisenä viikonloppuna ennen lähtöä, huh! Onneksi ei siis tullut kiire kuitenkaan. Tässä kuvia siitä meidän vanhassa talossa. Puu on vaaleaa vaahteraa jonka värjäsin ennen kokooomista (en siis petsannut), ja vahasin lopuksi (hyvää vahaa saa itse keitettyä mehiläisvahasta ja pähkinäpuuöljystä).

Ja tältä se nyt näyttaa uudessa makuuhuoneessa (huomaa että meidän huoneessa ei enää ole pinnasänkyä ollenkaan!).

Tässä siinä on päällä upouusi patja joka avattiin vasta Montrealissa vaikka tilattiinkin se jo USAssa (sai halvemmalla). Se tuli patjan tilalle jonka Vince osti 10 vuotta sitten kirpparilta. Kyllä nyt kelpaa kääntää kylkeä kaikin puolin upouudessa sängyssä.

Sänky on aika matala, eli sanoinkin Vincelle että se kestänee meillä siihen asti että ollaan liian vanhoja ja raihnaisia pääsemään sieltä ylös. Sitten toinen lapsista saa tämän sängyn ja toinen sen keittiönpöydän.