Aamulla sankarit saivat avata lahjat vanhemmilta, eli riippukeinu kuistille Mailikselle ja hiekkalaatikko Bealle (siitä kuvia myöhemmin).
Iltapäivällä isovanhemmat ja tädit ja sedät liittyivät juhlintaan.
Suvun läsnäolo on saanut aikaan sen että muutto on lapsillekin ollut positiivinen asia siitä huolimatta että kaverit jäivät Ann Arboriin ja uusia kavereita ei vielä ole oikein tullut. Naapurissa on kyllä samanikäisia lapsia, mutta viikolla nekin ovat päivähoidossa, ja viikonloppuisin taas me olemme olleet melkein poikkeuksetta sukuloimassa.
Tässä vartioin tarkkana että Bea koittaa sammuttaa kynttilän puhaltamalla (se melkein ehti laittamaan käden siihen kertoessaan muille että liekki on kuuma).
Syntymäpäiven aattona kokeiltiin vielä sellaista hurjaa juttua että me lähdimme Vincen siskojen ja heidän poikaystäviensä kanssa terasille ja anoppi jäi laittamaan lapset nukkumaan! Vaikka Beaa ei ole nukuttanut kukaan muu kuin minä, Vincent, tai hoitotädit tarhassa meni ilta oikein mallikkaasti, ja molemmat lapset olivat menneet nukkumaan ilman kitinöitä.
Tiedä jos tässä vaikka vielä ehtisi kesällä vaikka treffeille ihan kaksistaan Vincen kanssa!


3 kommenttia:
Teillä kaikilla tytöillä on tosi kauniit mekot ja juhlapöytä herkullisena edessä.Onnea vielä ! t: isomum
Voi miten kivaa, vihdoin synttärit,joihin saa sukulaisia. Hieno kakku, hyvä Sari :).
Siitä alkaakin uusi elämä, kun pääsette tuulettumaankin välillä.
kiitos onnitteluista ja kakkukehuista (kaku tosin oli se tosihelppo marmorikakku).
toistaiseksi anoppi ei ole ehdottanut etta tulee uudestaan vahdiksi.. hmmm....
Lähetä kommentti