sunnuntai 17. elokuuta 2014

sohvanpäälliset (taas)

 
Meillä on ollut nämä sohvat koko sen ajan kun meillä on ollut yhteinen asunto ilman (Vincen) kämppiksiä, ajattelin nyt laittaa tännekin muistiin vaiheita niiden pitkästä elämästä (Vincen sisko oli käymässä ja auttoi sohvien esittelyssä). Sohvat siis saapuivat meille 2003 kesällä Vincen äidin ostaessa uuden sohvaryhmän (heille ne olivat olleet seitsemisen vuotta). Sohvissa oli vaaleanpunaiset irtopäälliset, mutta toinen niistä repesi aika pian.
Syksyllä 2003 en saanut pysyvää oleskelulupaa Kanadasta, ja palasin takaisin Suomeen syksyksi sokeritehtaalle töihin (taas). Vapaapäivinä ompelin nämä vihreäruudulliset päälliset äidin ompelukoneella kangaskaupan alekankaasta. Koska ompelin päälliset muistista sohvien ollessa Kanadassa istuivat ne "vähän" huonosti. Tästä johtuen ompelin ne kiinni sohviin, ja siksi ne siis olivat edelleen siellä tallessa.
Nämä päälliset ompelin uudehkolla ompelukoneellani Montrealissa ollessani Mailiksesta äitiyslomalla. Meillä ei silloin ollut autoa, ja hain koko kangasmäärän Ikeasta julkisilla kulkuneuvoilla, Mailis-vauva kantoliinassa. Ja sitten ompelukonekin hajosi ja sitä piti raahata (julkisilla) kaupungin toiselle puolelle korjattavaksi.

Nämä olivat muuten ihan hyvät, mutta kangas alkoi kulumaan kelvottomaksi. Istuinosassa oli esimerkiksi aluksi kaksinkertainen kangas, ja viime keväänä leikkasin siitä päällimmäiset kerroksen pois monien repeytymien takia. 

Joulun jälkeen äiti jo lähetti uutta kangasta selkäosia varten, ja muihin osiin aloin etsimään pellavaa. Ann Arborista en löytänyt kuitenkaan tarpeeksi paksua pellavaa, joten päädyin tilaamaan sen suomalaisesta nettikaupasta ja tuomaan mukanani käydessäni toukokuussa Suomessa. Tietenkin huomasin vasta aloitettuani ompelemaan päällisiä kasaan että kangasta puuttui kokonaista kaksi metriä, mutta onneksi äiti lähetti puuttuvan palan.

Nyt olo huoneessa näyttää siis tältä: 

Aika hyvät tuli. Jos nämä nyt vielä kestäisivät viitisen vuotta ja pahin pikkulapsiaika olisi ohi (ja kukaan ei enää piirtäisi sohviin tai kaataisi niihin maitoa tai istuisi banaanin päälle, ainakaan kauhean usein), ja sitten voisi olla aika ostaa uudet sohvat. Mutta siihen asti pestävät irtopäälliset ovat aika kätevät.

6 kommenttia:

mumi kirjoitti...

Hienot päälliset! Taito on karttunut sitten edellisten :).

sari kirjoitti...

joo siksi raaskii ostaa joka kerta vahan tyyrimpia kankaita :)

Sini kirjoitti...

Aika paljon paremmat nämä viimeiset kuin ekat.

Mailis Sikilä kirjoitti...

Tosi hienosti nauhalla viieistellyt ja kuvio selkämyksissä ihan nastat.

sari kirjoitti...

kiitos sini ja mummi!

Johanna kirjoitti...

Hyvin on ajan kanssa parantuneet! :) Tuskin sohvat ottaessanne tiesitte niiden elävän näin kirjavan ja pitkän elämän ;)