lasten talo takapihalla

"Yllättäen" muutossa on aika paljon muutakin hommaa kuin laatikojen avaaminen, varsinkin jos muutto tapahtuu maasta toiseen. Ollaan siis pahimmaan laatikkokaaoksen selättämisen jälken juostu virastoissa muuttamassa auton rekisterikilpiä, ilmoittautumassa julkisen terveydenhuollon piiriin, soiteltu osoitteenmuutoksia joka suuntaan, täytetty lapsilisähakemuksia, ja koitettu muistaa mitä vielä pitää hoitaa (aika paljon vielä).

Lapset ovat siis olleen aika vähällä huomiolla muutosta lähtien, varsinkin kun täällä ei vieä ole lapsikavereita. Lisäksi isohkosta takapihasta on lisäksi ollut yllättävä vähän iloa lapsille, siellä kun ei vanhan ja likaisen keinun lisäksi ole ns. mitään tekemistä. Vaikka Vincen suvusta on riittänyt vierailijoita lähes joka päivälle, on omatunto siis silti alkanut kolkuttaa. 

Tänään Vincen lähdettya yliopistolle ryhdyimme lasten kanssa takapihankohennuspuuhiin. Ensimmäiseksi nikkaroimme edellisellä takapihalla olleesta aurinkosuojakankaasta teltan.

Sitten teltan asukkaat juoksuttivat äitiä niin tehokkaasti välipalan, juotavan, peittojen, lelujen ja yleisen nahistelun varjolla että takapihapuuhat jäivät siihen aamupäivältä.

Illalla saatiin kuitenkin vielä vähän pestyä sitä keinua. Lisäksi pesin yhden kuistin alta löytyneistä vanhoista renkaista, ja kiinnitin sen rengaskeinuksi tavallisen keinun viereen. Seuraava takapihaprojekti onkin sitten hiekkalaatikko Bealle, saas nähdä kuinka siinä käy....