talvi tuli!

Ehdin jo torstain lempeässä vesisateessa miettiä että kohtahan tässä tulee kevät ennen kuin ehtii tulla talvi, ja sitten seuraavana yönä alkoi tietysti sataa lunta. Kommuunin pulkkamäki oli kovassa käytössä heti seuraavana päivänä, ja tänä vuonna Mailiskin innostui laskemisesta (edellisinä talvina sitä pelotti liikaa).

erilaiset vauvakutsut

Naapuriin syntyy helmikuussa vauva, ja kun kerran asutaan täällä mistä vauvakutsut, baby showerit, ovat saaneet alkunsa niin tokihan naapurille piti järjestää sellainen. En ole koskaan ollut sellaisissa perinteissä vauvakutsuissa, mutta epäilen että nämä meidän kutsut olivat vähän valtavirrasta poikkeavalla konseptilla järjestetyt.

Sunnuntai-aamuna kommuunin naiset kokoontuivat kommuunin yhteistiloihin, ja istutettuamme tulevan synnyttäjän nojatuoliin (muut istuivat lattialla tyynyillä) juhla alkoi sillä että yhden naisen johdolla kutsuimme esiäitien hyvät henget koolle suojelemaan tulevaa synnytystä ja varjelemaan äitiä. Sen jälkeen esittelimme itsemme omien äitiemme ja isoäitiemme mukaan unohtamatta niitä jotka ovat toimineet meille äitienä muissa tehtävissä ("minä olen Sari, Virven tytär, Mailiksen ja Vuokon tyttären tytär, Kaisin ja Martan tyttären tyttären tytär").

Juhlan pääosuus muodostui siitä että kaikki vuorollaan laittoivat synnyttävälle äidille helmen (tai kaksi) rinkiä kiertävään kulhoon ja kertoivat samalla mitä tämä helmi symboloi. Mukana oli punaisia helmiä symboloimaan synnytystä, ametisti-helmiä helmikuun syntymäpäiväkivinä ja lohikäärme kommuunin kiinalaisnaiselta (lohikäärmeen vuosi alkoi juuri). Nämä helmet punotaan helminauhaksi joka muistuttaa äitiä meidän toivotuksista.

Viimeiseksi kiersimme lankaa piirissä kaikkien ranteiden ympärille (koska naiset kaikkialla läpi aikojen ovat kutoneet) liittäen kommuunin naiset toisiinsa ja synnyttävään äitiin. Synnyttävää äitiä muistutettiin myös siitä että nämä samat kädet vastaavat puhelimeen sitten kun hän tarvitsee apua pienen vauvan ja viisivuotiaan tyttären kaitsemisissa. Lanka leikattiin, ja jokainen solmi oman pätkänsä ranteeseensa jossa sitä on tarkoitus kantaa synnytykseen saakkaa.

Sitten syötiin ja juoruttiin, kerrankin ilman lapsia ja miehiä.

Mailis ei oikein ymmärtanyt miksi lapselle järjestetään jo nyt juhlat, ja se kyseli eilen monta kertaa että syntyykö se vauva siellä juhlissa, ja tänään iltapäivällä kysyi vielä että nyt se vauva varmaan on syntynyt kun ne juhlatkin oli jo?

välipäiviä

Välipäivinä jatkettiin siitä mihin jouluna jäätiin, ei ei tehty juuri mitään.

Enimmäkseen maattiin sohvalla, lueskeltiin, ulkoiltiin vähän, tehtiin paljon palapelejä ja syötiin usemman kerran ystävien kanssa (ei kommuuni-illallisella).

Käytiin sentään kerran ihan ihmisten ilmoilla eli luonnontieteellisessä museossa katsomassa dinosauruksia. Mailiksella on dinosaurus kirja jossa tyrannosaurus rex syö toista dinosaurusta, ja se on aika jännä. Ihan ensimmäisellä museokerralla Mailis taisi olla reilu vuoden ikäinen eikä ymmärtänyt näistä mitään, toisella kerralla se tarrasi kauhuissaan äitiin jo tämän salin ovella eikä suostunut tulemaan sisään ollenkaan, ja nytkin varmisti monta kertaa lyhyen automatkan aikana että eihän siellä ole yhtään oikeaa dinosaurusta.

Päällä Mailiksella on loman kunniaksi pikku myy -teepaita. Viimeksi kun se oli päällä tarhassa hoitajat (ja mahdollisesti muut lapsetkin) kyselivät kovasti mikä siinä on, ja sen jälkeen Mailis ei ole halunnut pitää sitä. Museoaamuna pukiessa se kysyi että eihän siellä museossa ole muita lapsia, mutta onnistuin vakuuttamaan sen siitä että ei ne muut lapset kysele pikku myystä mitään. Illalla syötiin naapurissa Jain ja Divyan luona, mutta onneksi niillekin luetaan muumitarinoita eli nekään eivät kysele tyhmiä.

Meillä on täällä myös yhdet toiset naapurit joiden kanssa vietetään paljon aikaa ja jotka on tosi kivoja, mutta he usein suhtautuvat vähän hassusti siihen kun puhun Mailikselle suomea muiden seurassa. Usein perheen äiti kommentoi suomenpuhumista sanomalla "no just niin kuin sari sanoi" tai jotain muuta vastaavaa "hauskaa", ja viimeksi heille ollessa perheen tokaluokklainen "toisti suomeksi" mitä sanoin Mailikselle.

Olen tässä nyt koittanut miettiä miten saisin nätisti sanottua että haluaisin että he jättäisivät suomenpuhumisen kokonaan kommentoimatta, koska olen huolissani siitä että sen puhuminen kodin ulkopuolla alkaa pian Mailiksesta tuntua samalta kuin pikku myy -teepaidan pitäminen tarhassa. Tämä on vähän kinkkinen juttu koska kyseiset naapurit eivät varmastikaan ajattele tekevänsä mitään tyhmää, joten haluaisin keksiä tavan jolla voin huomauttaa asiasta sanomatta liian kovasti, mutta kuitenkin niin että viesti varmasti menee perille.

joulun rauha

Torstaina korjasin vielä kokeita yli puolen yön, ja perjantaina siivosin vimmatusti Mailiksen ollessa tarhassa. Perinteisesti aantonaattoilta meni ruokia laittaessa lähes yhtä myöhään kuin edellinen ilta kokeita korjatessa.

Aattoaamuna melkein kaikki oli kuitenkin valmista, ja Mailis sai avata yhden lahjan (ja jos ihan totta puhutaan niin jo edellisenä iltana avattiin yksi pieni lahja).

Leegoja!

Niiden kanssa oli hyvä puuhastella koko päivä loulukukkia odotellessa.

Aamupäivällä käytiin ulkoilemassa, ja varttia vaille 12 tultiin sisälle aikomuksena keittää riisipuuroa ja katsoa netistä joulurauhanjulistus puoleltapäivin kuten kotosuomessa. Kävi ilmi että riisipuuro tekeytyy hellalla tunnin, eli katsottiin sitten joulurauhanjulistus vähän ennen yhtä makaroonia syöden.

Tässä vaiheessa oli aika selväksi että perunalaatikko ei ollut yön aikana imeltynyt kunnolla, ja että piimäjuustoon käytetty piimä oli liian tuoretta ja juusto kovin ohut. Kalkkuna oli Vincen vastuulla, ja sen paistoaikaa kyseltiin naapureilta, katsottiin keittokirjasta ja arvailtiin lopun edestä.

Mailiksen mentyä päiväunille tuli joulupukki kaikessa hiljaisuudessa. Koska melkein kaikki lahjat tulivat meren tai ainakin rajan takaa, niin meidän kuusenalus näytti aika paljon postitoimiston takahuoneelta.

Mailis hallitsi innostuksen kuitenkin varsin hyvin, ja ehdimme jopa aattoiltapäivän teelle naapuriin joulukylvyn jälkeen, ennen varsinaisen aattoillan aloitusta.

Kamera ikävä kyllä unohtui loppuillan aktiviteeteista, mutta kalkkuna onnistui kuitenkin oikein hyvin ja kaikki muukin ruoka oli varsin kelvollista.

Syömisen jälkeen availtiin innoissamme lahjoja ja soiteltiin Vincen perheille. Kiitos kaikille merentakaisille tontuille!

Tänään joulupäivänä käytiin vähän kävelemässä aamulla lumettomassa metsässä, ja muuten ollaan vaan maattu sohvalla, syöty suklaata (ja eilisiä tähteitä) ja luettu kirjoja (omissa paketeissani oli lähinna ei-kouluun-liittyviä kirjoja, voi autuutta!)

Naapuri lähetti mailia ja pyysi kutomisapua, mutta ilmoitin että uskontoni kieltää tänään muut aktiviteetit kuin ylensyömisen ja viihdelukemisen, ja kutsuin sen meille syömään suklaata. Naapuri ei päässyt kylään, eikä kyllä oikestaan haitannut yhtään.

Mietittiin myös että jos oltaisiin Quebecissä niin tänään heräiltäisiin Vincen äidin suvun luota lyhyiden yöunien jälkeen, tungettaisiin tavarat autoon ja lähdettäisiin ajamaan Vincen isän mökille. Ei yhtään haitannut että jäätiin kotiin.

Ja mikä parasta, tätä on vielä koko viikko jäljellä!