Välipäivinä jatkettiin siitä mihin jouluna jäätiin, ei ei tehty juuri mitään.
Enimmäkseen maattiin sohvalla, lueskeltiin, ulkoiltiin vähän, tehtiin paljon palapelejä ja syötiin usemman kerran ystävien kanssa (ei kommuuni-illallisella).
Käytiin sentään kerran ihan ihmisten ilmoilla eli luonnontieteellisessä museossa katsomassa dinosauruksia. Mailiksella on dinosaurus kirja jossa tyrannosaurus rex syö toista dinosaurusta, ja se on aika jännä. Ihan ensimmäisellä museokerralla Mailis taisi olla reilu vuoden ikäinen eikä ymmärtänyt näistä mitään, toisella kerralla se tarrasi kauhuissaan äitiin jo tämän salin ovella eikä suostunut tulemaan sisään ollenkaan, ja nytkin varmisti monta kertaa lyhyen automatkan aikana että eihän siellä ole yhtään oikeaa dinosaurusta.
Päällä Mailiksella on loman kunniaksi pikku myy -teepaita. Viimeksi kun se oli päällä tarhassa hoitajat (ja mahdollisesti muut lapsetkin) kyselivät kovasti mikä siinä on, ja sen jälkeen Mailis ei ole halunnut pitää sitä. Museoaamuna pukiessa se kysyi että eihän siellä museossa ole muita lapsia, mutta onnistuin vakuuttamaan sen siitä että ei ne muut lapset kysele pikku myystä mitään. Illalla syötiin naapurissa Jain ja Divyan luona, mutta onneksi niillekin luetaan muumitarinoita eli nekään eivät kysele tyhmiä.
Meillä on täällä myös yhdet toiset naapurit joiden kanssa vietetään paljon aikaa ja jotka on tosi kivoja, mutta he usein suhtautuvat vähän hassusti siihen kun puhun Mailikselle suomea muiden seurassa. Usein perheen äiti kommentoi suomenpuhumista sanomalla "no just niin kuin sari sanoi" tai jotain muuta vastaavaa "hauskaa", ja viimeksi heille ollessa perheen tokaluokklainen "toisti suomeksi" mitä sanoin Mailikselle.
Olen tässä nyt koittanut miettiä miten saisin nätisti sanottua että haluaisin että he jättäisivät suomenpuhumisen kokonaan kommentoimatta, koska olen huolissani siitä että sen puhuminen kodin ulkopuolla alkaa pian Mailiksesta tuntua samalta kuin pikku myy -teepaidan pitäminen tarhassa. Tämä on vähän kinkkinen juttu koska kyseiset naapurit eivät varmastikaan ajattele tekevänsä mitään tyhmää, joten haluaisin keksiä tavan jolla voin huomauttaa asiasta sanomatta liian kovasti, mutta kuitenkin niin että viesti varmasti menee perille.
6 kommenttia:
Hui, Mailis dinosauruksen hampaissa ;).
Kinkkinen ongelma tuo kielijuttu. Sano suoraan, että haluat heidän jättävän kommentoimatta suomenkielen koska se on sinun äidinkielesi ja haluat, että lapsesi voi kommunikoida sukulaistesi kanssa, jotka eivät puhu englantia. Ne on ehkä vain mielestään hauskoja ... ?
Kuulostaapa tyhmalta tuo kommentointi, mustakin tuntuu etta kohta mailis ei halua puhua suomea ollenkaan :-(
On varmasti aika nihkeää Mailikselle tuo muumi- ja suomijuttu. Ehkä se jossain vaiheessa osaa kääntää sen Pikku Myyn edukseen ja hehkuttaa sitä "omana pikku salaisuutenaan" josta muut lapset ei tiedä. Musta tuon suomijutun voisi ihan hyvin ottaa puheeksi noiden naapureiden/kavereiden kanssa, kyllä ne varmasti ymmärtää jos selittää että miten hankalaa useampikielisen lapsen kielenoppinen saattaa olla.
On harmillista miten usein lapset kokevat erilaisuutensa negatiivisena asiana ja osaavat vasta vanhempina ottaa sen rikkautena, mutta kaipa sekin on osa kehitystä.
Tsemppiä Mailikselle! Täällä on kokonainen maa, joka osaa kaikkien muumihahmojen nimet ulkoa :)
Joo nimenomaan siksi se on kinkkinen juttu etta he varmasti kuvittelevat vaan olevansa hauskoja. tai sitten niille tulee vaivaantunut olo kun puhun suomea mailikselle ja he eivat ymmarra mita sanon, ja ne koittavat lievittaa sita sanomalla asiasta jotain "hauskaa".
taytyy varmaan vaan ihan nostaa kissa poydalle. ihan varmasti ne lopettavat sen, koska nama on ne juutalaiset naapurit (joista joskus olen jutellutkin) joille menee koko hernepussi nenaan joulusta kun heidan lapsensa eivat (muka) tunne oloaan tervetulleksi esim. koulun joululauluissa. eli varmasti sympatiseeraavat jos osaan sanoa asiani jotenkin niin etta tassa on kuulkaa nyt koko mailiksen kulttuuriperinto vaakalaudalla kun te pilkkaatte sen aidinkielta ja perimatietoa (siis silleen jotenkin kivasti sanon taman).
ehka ihan vaan ens kerralla kun niista joku taas tekee niin sanon asiasta jotain, ja katsotaan miten kay.
tosiaan on kurja etta lapset ei yhtaan halua viela olla erilaisia eika naa sita rikkautena (itsessaan eika toisissa), mutta eipa sita sen takia voi periksikaan antaa. mulla on yksi kaveri jonka aiti puhui sille muuta kuin valtakielta pienena, mutta joka lopetti kun se oli lapsesta noloa, ja nyt se sitten aikuisena katuu sita ja harmittelee kun aiti ei siita huolimatta "pakottanut" oppimaan kielta.
Entäs jos suomen lisäksi lyhyesti kerrot, mitä sanoit Mailikselle, niin hekin tietäisivät mitä puhutte, eivätkä tuntisi oloaan vaivautuneeksi.
Juu aina ei ymmärrä miten joku asia on omaksi hyväksi, varsinkaan kun on vielä pieni. Tsemmpiä kaikille.
Tilasin Mailikselle netin kirja-alesta Fedja setä, kissa ja koira - kirjan ;)).
joo toi on hyva idea, taytyy kokeilla sita. jos ehtisi kaantaa aina niille jotain ennen kuin ne ehtii itse sanoa mitaan niin ehka tama hoituu silla.
Lähetä kommentti