tiistai 28. kesäkuuta 2011

niagara

Mutta itse asiaan: tässä putoukset!
Vasemmalla Ameriikan puoli, ja oikealla Kanadan puoli.
Ameriikan puoli koki pienoisen maanvyörymän jokunen vuosi sitten minkä vuoksi putous laskee nyt kiville eikä suoraan jokeen.
Muistaakseni tältä puolelta vanhin elossa alas tullut koskenlaskija oli 63-vuotias opettajatar (tahallaan), ja nuorin 7-vuotias poika jolla oli apunaan vain pelastusliivit (oletan että vahingossa).
Ja tässä Kanadan puoli! Siellä siis virtaa enemmän vettä kuin Ameriikanputouksilla kuten kuvastakin näkee.
Itseasissa kaikki putouspuuhat on kovin ei-turistirysiä koska ne ovat valtion omistuksessa. Me valittiin monien suosittelema laivamatka putousten viereen, ja sieltä sai näin hienot (kierrätettävät) sadeviitat.
Ihan putousten vieressä olisi kuin olisi suihkussa ollut, eli viitoista huolimatta kastui ihan kokonaan. Meistä se oli hurjan kivaa mutta Mailiksesta oli vähän kurjaa kun meni vettä silmiin.
Putousten jälkeen ajettiin läheiselle viinitilalle lounaalle (Ontariossa tehdään yllättävän paljon viintä) toipumaan Niagaran neonvaloista, ja jatkettiin siitä sitten Montrealiin. Tarkoitus oli ajaa sinne noin seitsemässä tunnissa, mutta matka venyi lähes kymmeneen tuntiin koska seistiin Torontossa liikenteessä kaksi tuntia onnettomuuksien takia.
Jouduttiin sitten syötettämään pienimmälle matkaajalle nallekarkkeja tasaisin väliajoin huudon välttämiseksi.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

matkalla

Lähdimme matkaan viikko sitten perjantai-iltapäivänä, ensimmäisenä etappina Niagaran putoukset!
Varikkotauko keskellä ei-mitään. Onneksi oli oma potta mukana.
Ja todellakin onneksi oli banjo mukana! (...).
Tässä näkymä hotellihuoneestamme!
Kun nettiarvioissa sanotaan että hotelli on lapsiystävällinen niin kannattaa jättää paikka väliin. Siellä oli arviolta noin 600 varhaisteiniä jotka juoksivat ja meuhkasivat käytävillä myöhään yöhön. Huoneiden yöpöydille oli sattuneesta syystä laitettu korvatulppia...
Odotimme etukäteen että Niagaran kaupunki olisi ollut herttainen maalaisromanttinen turistikylä jossa on joka kulmalla tarjolla kotitekoista jäätelöä ja muita paikallisia käsityöläistuotteita.

Ei ihan. Koko keskusta oli yhtä huvipuisto/las vegas -tyyppistä neonvalomerta lukemattomine kauhugallerioineen, vahanukkemuseoineen ja hard rock café -juottoloineen.
Samantyyppiset ihmiset jotka kokevat Suomessa jatkuvan ruotsinristeilyllä ramppaamisen (=ryyppäämisen) miellyttäväksi tavaksi viettää vapaa-aikaa suuntaavat Kanadassa ilmeisesti Niagaralle. Mutta ainakin ilta oli erilainen kuin perusperjantai.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

matkoja näkyvissä

Ei tässä sitten kovin kauaa taaskaan ehtinyt huilia (tai tehdä töitä). Perjantaina pakataan auto ja suunnataan kohti Quebeciä loppukuuksi. Tarkoitus on pistäytyä matkalla Niagran putouksilla, etta seuraavaksi kuvia sitten ehkä sieltä!

Ensimmäiset kaksi vuotta täällä on mennyt jotenkin niin selvityessä että ihan normaali arki ja sukuloiminen on tuntunut vievän kaiket voimat, mutta nyt alkaa tuntua siltä että jotain muutakin voisi lisätä matkustamiseen kuin Montrealin ja Kuusjoen. Aloitetaan kuitenkin aika pienillä reissuilla, eli Maarianhaminalla ja Niagaran putouksilla (jotka siis vaativat vain parin tunnin koukkauksen kymmenen tunnin ajoon). Tarkoitus on siis yöpyä jossain putouksien lähellä ja tehdä matka kahdessa erässä.
Täytyy alkaa lukea Mailikselle taas iltasaduksi Pekka Töpöhäntä -kirjaa missä Pekka joutuu melkein laskemaan Niagran tynnyrillä kun Gansterikaverit huijaavat Pekan kerhomajaansa "jäsenkokoukseen".
Tämä viikko piti käyttää 110% tehokkaaseen työntekoon ennen lähtöä, mutta sitten Mailis tuli kuumeeseen maanantaina ja se piti hakea kesken päivän hoidosta. Siinä meni sitten taas puolitoista työpäivää. Onneksi virus näytti menevän pikaisesti ohi ja tänään on taas normaalipäiväjärjestys.

maanantai 6. kesäkuuta 2011

kotiparturi

Vince on noin viikon valittanut miten pitäisi käydä parturissa ja hiukset on kuumat ja blaa blaa blaa. Tänään suostuttelin sen antamaan leikkata hiuksensa kotona koska eihän se nyt niin vaikeaa voi olla.
Eikä olekaan, ihan hyvin se alkoi!
Tämä oli mielestäni se valmis versio. Etutukka on aavistuksen liian lyhyt, mutta niinhän parturissa aina käy. Eli ihan ammattimainen tulos.

Asiakas itse oli sitä mieltä että ihan kauhee, pakko ajaa kaikki pois. Yhtään ei auttanut että naapuri totesi ohi kulkiessaa että ihan Wayne's world -look! Eikä ollut!
Sitä en nyt sitten ainakaan voi käsittää miksei tätä voinut pitää edes paria paivää!
"mulla on huomenna koululla tapaaminen blaa blaa blaa".
Saa äänestää omaa suosikkia kommenteissa.