Lähdimme matkaan viikko sitten perjantai-iltapäivänä, ensimmäisenä etappina Niagaran putoukset!
Varikkotauko keskellä ei-mitään. Onneksi oli oma potta mukana.
Ja todellakin onneksi oli banjo mukana! (...).
Tässä näkymä hotellihuoneestamme!
Kun nettiarvioissa sanotaan että hotelli on lapsiystävällinen niin kannattaa jättää paikka väliin. Siellä oli arviolta noin 600 varhaisteiniä jotka juoksivat ja meuhkasivat käytävillä myöhään yöhön. Huoneiden yöpöydille oli sattuneesta syystä laitettu korvatulppia...
Odotimme etukäteen että Niagaran kaupunki olisi ollut herttainen maalaisromanttinen turistikylä jossa on joka kulmalla tarjolla kotitekoista jäätelöä ja muita paikallisia käsityöläistuotteita.
Ei ihan. Koko keskusta oli yhtä huvipuisto/las vegas -tyyppistä neonvalomerta lukemattomine kauhugallerioineen, vahanukkemuseoineen ja hard rock café -juottoloineen.
Samantyyppiset ihmiset jotka kokevat Suomessa jatkuvan ruotsinristeilyllä ramppaamisen (=ryyppäämisen) miellyttäväksi tavaksi viettää vapaa-aikaa suuntaavat Kanadassa ilmeisesti Niagaralle. Mutta ainakin ilta oli erilainen kuin perusperjantai.
4 kommenttia:
No hö, ihan pilalla koko Niagaran kylä. Toivottavasti putous korvasi turismilla pilatun kylän.
Pieni väsynyt potalla istuja on ylisöpö, musiikkia ja kaikkee viihdykettä tarjolla, vaikka ollaan keskellä ei mitään;).
joo putoukset oli kylla hienot!
on se banjo kylla hieno instrumentti kun se kulkee mukana ihan missa vaan.
Banjo ja potta, mitä sitä muuta ihminen matkallaan tarvitsisi!?! Mahtavaa :)
joo nain se reissaaminen muuttuu, pari vuotta sitten kumpikin olisi ollut turhimpien mukanaraahattavien tavaroiden listalla :)
Lähetä kommentti