vieraita suomesta

Meillä oli erityisiä vieraita viikonloppuna, sillä pikkuserkkuni Meri oli käymässä Montrealissa kahden kaverinsa kanssa (joista toinen oli täällä tapaamassa pikkuveljeään, joka pelaa Montreal Canadiensissa). Menin tänä aamuna hakemaan heitä meille muutamaksi tunnin ennen kuin vein heidät eteenpäin kentälle, ja ihan vain hetken kesti ennen kuin molemmin puolin tunnistimme toisemme. Edellisestä tapaamisesta taitaa olla kaksikymmentä vuotta! (Merillä kuvassa vaaleanpunainen huppari).

Pitkästä välistä huolimatta juttu luisti hyvin, ja meillä oli oikein mukavan iltapäivä. Vieraat kyselivät kovasti tavallisen arjen sujumisesta Kanadasta, ja sanoivat että oli tosi kiva päästä katsomaan tälläistä elämää myös (kuulemma tälläinen ulkosuomalaiselämä on aika erilaista kuin parikymppisen jääkiekkoilijan ulkosuomalaiselämä). 
Lapset saivat heistä myös suomenkielistä peliseuraa, mikä on täällä kovin harvinaista.

Myös lauantaina keittiön pöydän ääressä oli tungosta, sillä molemmilla lapsilla oli seuranaan kaveri aamupäivän. Lapset tulivat tosi hyvin toimeen kavereidensa kanssa ja yhtenäisenä isonakin porukkana isosta ikäerosta huolimatta. Tämänikäisten kanssa on oikeastaan helpompaa silloin kun mukana on enemmän lapsia.

Viime sunnuntaina ei ollut kavereita, mutta silloin rakensin Bean kanssa lumilinnan Mailiksen ollessa partion muistelemispäivässä. Sen jälkeen on satanut ja ollut plussan puolella koko viikon, ja nyt lumilinnassa on vajaa puolet korkeudesta jäljellä. Täytyy toivoa ettei koko lumi sula pois ensi viikon aikana, sillä pakkaset tuskin vielä olivat tässä (ja ilman lumisuojaa kasvien juuret eivät tahdo kestää tulipalopakkasia, joita usein vielä tulee tassä vaiheessa talvea). Muuten kyllä leudommat ilmat ovat tervetulleita. 

Töissä korjattavia kokeita ja esseitä tulee ovista ja ikkunoista, ja samalla kaikki aika menee uusien kokeiden ja tehtävänantojen valmisteluun. Ensi viikolla viimeinen syyslukukaudella alkanut kurssi loppuu, ja kun saan sen loppukokeet korjattua pitäisi tilanteen rauhoittua. Jos siis vielä kaksi viikkoa jaksaa täyttä höyryä, niin sitten pitäisi helpottaa loppukevääksi. Jos vaikka kohta saisi jotain siemeniä multaan...

Sairastuvalla

Selasin puhelimesta kuvia kun mietin että tännekin voisi laittaa jotain, ja siellä oli lähinnä kuvia irtoruokaostoksista ja Beasta sohvalla sairastamassa. Viimeiset kaksi viikkoa on tosiaan mennyt sairastaessa, koska kaikilla on vuorotellen ollut joku lenssu. Olen ollut lasten kanssa kotona sairaanhoitajana, ja omat työt sen kun rästiintyy. Onneksi tämän ikäset potilaat ovat jo sen verran itsenäisiä etteivät he vaadi ihan jatkuvaa hoitoa kuitenkaan.

Bealla oli sunnuntaiksi kutsu kaverin  synttäreille, ja kutsussa luki että lahjaksi toivotaan että vieras tuo jonkun askartelun mukanaan. Koulussa tämä kaveri oli kuitenkin sanonut Bealle että haluaisi ennemmin ihan oikean lahjan eikä mitään askartelua. Koitin siis tehdä kompromissin äidin ja lapsen toiveen välillä, ja ompelimme yhteisvoimin pieniä riisipusseja ja niille säilytyspussin. 

Harmittavasti Bea kuitenkin heräsi sunnuntaiaamuna kuumessa, eikä siis pääse juhliin. Täytynee kutsua kaveri tänne vaikka ensi viikonloppuna leikkimään että Bea voi antaa lahjan sille. 

Perjantai-illalta löytyi kuva jossa kaikki olivat hetkellisesti ihan terveitä (kuvassa se kissa joka ei ole aivastellut koko viikkoa).

Päivät alkavat pidentymään ja ulkonakin olisi kiva olla vähän enemmän jos kaikki olisivat terveitä. Montrealissa on satanut niin paljon lunta tänä talvena että kaupunki ei enää tiedä mihin se lykkäisi kadulta kerätyn lumen, eli pulkkamäkikin olisi erinomaisessa kunnossa jos sinne pääsisi. Tässä kuvassa ollaan vaan kävelemässä grandmaman luo jollain männäviikolla. 

Bean hiihtoviikonloppu

Menneenä viikonloppuna lasten täifarmi oli vihdoin selätetty, ja ne pääsivät Vincen isän mökille talviurheilemaan. 

Runsas tankkaus on tärkeää urheilijoille, ja heti alkupuuhiksi Bea saikin käyttää joululahjaksi saamaansa (ja mökille jätettyä) lastenuunia jossa voi paistaa ihan oikeita (mini) leivonnaisia.

Tässä suklaisia pikkupipareita jos koristellaan.

Yökyläilyn varsinainen tarkoitus oli kuitenkin Bean varustaminen hiihtoa varten. Se taisi saada Mailiksen vanhat monot ja sauvat, mutta kaupasta uudet sukset (Mailis taisi aloittaa hiihdon vuotta myöhemmin kuin Bea, koska olimme neljä vuotta sitten vielä Michiganissa).

Bea oli jaksanut hiihtää puoli kilometriä ja Mailis yhden, eli kyllä se siitä lähtee (hitaasti). Bea kyllä taisi tykätä hiihtämisestä kovin.

Sillä aikaa kotona me kävimme ostamassa ekotorilta Vincen toimistoon yliopistolle pienen pöydän, ja sitten ajoimme viemään sen sinne. Jäimme kaupungille kahvilaan tekemään töitä joksikin aikaa, ja illalla lenkkeilimme leudossa talvisäässä yhteen paikalliseen ravintolaan. Seuraavana päivänä ehdin vielä ommellakin vähän ennen kuin lapset tulivat kotiin. Oikein kiva viikonloppu siis!

Nyt alkuviikosta täällä sataa jäätä (siis sellaista vettä joka jäätyy heti osuessaan katolle, auton lasiin, tai tielle), ja osa tuttavista jännittää että onko koulut huomenna kiinni (tuskin, koska lähes kaikki lapset kävelevät tähän lähikouluun). Onneksi itselleni sattui huomiseksi kotityöpäivä, eikä autoa tarvitse nytkäistä liikkeelle kuin vasta keskiviikkona. 

lomapäivät

Täionngelman takia joululoma viikkoa tuli vietettyä eristyksissä kavereista, ja kovien pakkasten takia ulkoilu jäi lyhyeksi joka päivä, mutta silti meillä oli oikein hyvä viikkoa (tai siis oikeastaan kaksi viikkoa viimeisestä koulupäivästä).

Aamulla lapset ottavat aika rennosti ja lukevat tai puuhailevat omiaan siihen asti että saan vietyä peitot ulos pakkaseen, vaihdettua lakanat, ja tarkastettua täit.

Olen myös koittanut saada lapsia mukaan roska- ja pakkaustietoisuuteen, ja välipäivinä ne tekivät itselleen pienet pussit joihin saa sitten ostaa ehkä karkkia tai vaikka rusinoita irtokaupasta. Mailis ompeli pussit...

ja Bea virkkasi narut. 

Aika hyvät tuli!

Täällä on ollut ihan hullun kylmä, eikä ulkoilut ole kestäneet kovin kauaa. Pakkanen on lähes koko ajan allut kahdenkymmen pahemmalla puolella, ja lisäksi useampana päivänä on tuullut kovin.  Yhtenä päivänä oli piirun alle 20 astetta, ja vietimme melkein tunnin pulkkamäessä (keräsimme samalla yhden pulkallisen roskia ylösnousujen aikana). Seuraavana päivänä menimme takaisin, mutta tuulen kanssa pakkaslukemat olivat neljässäkymmenessä, ja kestimme ulkona tasan kymmenen minuuttia.

Vincekin on saanut kyllikseen palelemisesta, ja kävi ostamassa lämpimän talvitakin. Takkikaupassa on tuollainen kylmäkaappi jossa oli -20 astetta, ja siellä siis sai käydä kokeilemassa että tarkeneeko.

Näin kylmällä talokaan ei oikein pysy lämpimänä, ja kaikissa ikkunoissa on pieni jääkerros. Makuuhuoneissa on ollut aavistuksen vajaa +14 astetta, eli aika freesi lämpötila (Vince on ainut joka valittaa että on kylmä, eikä sekään valittanut ennen kuin se sai tietää mikä oikea lämpötila on).

Tänään on pehmeä lasku arkeen, sillä Mailiksella ja Bealla on koulusta vielä vapaapäivä. Huomenna palaamme sitten kaikki tahoillamme arkeen!