Meillä oli erityisiä vieraita viikonloppuna, sillä pikkuserkkuni Meri oli käymässä Montrealissa kahden kaverinsa kanssa (joista toinen oli täällä tapaamassa pikkuveljeään, joka pelaa Montreal Canadiensissa). Menin tänä aamuna hakemaan heitä meille muutamaksi tunnin ennen kuin vein heidät eteenpäin kentälle, ja ihan vain hetken kesti ennen kuin molemmin puolin tunnistimme toisemme. Edellisestä tapaamisesta taitaa olla kaksikymmentä vuotta! (Merillä kuvassa vaaleanpunainen huppari).
Pitkästä välistä huolimatta juttu luisti hyvin, ja meillä oli oikein mukavan iltapäivä. Vieraat kyselivät kovasti tavallisen arjen sujumisesta Kanadasta, ja sanoivat että oli tosi kiva päästä katsomaan tälläistä elämää myös (kuulemma tälläinen ulkosuomalaiselämä on aika erilaista kuin parikymppisen jääkiekkoilijan ulkosuomalaiselämä).
Lapset saivat heistä myös suomenkielistä peliseuraa, mikä on täällä kovin harvinaista.
Myös lauantaina keittiön pöydän ääressä oli tungosta, sillä molemmilla lapsilla oli seuranaan kaveri aamupäivän. Lapset tulivat tosi hyvin toimeen kavereidensa kanssa ja yhtenäisenä isonakin porukkana isosta ikäerosta huolimatta. Tämänikäisten kanssa on oikeastaan helpompaa silloin kun mukana on enemmän lapsia.
Viime sunnuntaina ei ollut kavereita, mutta silloin rakensin Bean kanssa lumilinnan Mailiksen ollessa partion muistelemispäivässä. Sen jälkeen on satanut ja ollut plussan puolella koko viikon, ja nyt lumilinnassa on vajaa puolet korkeudesta jäljellä. Täytyy toivoa ettei koko lumi sula pois ensi viikon aikana, sillä pakkaset tuskin vielä olivat tässä (ja ilman lumisuojaa kasvien juuret eivät tahdo kestää tulipalopakkasia, joita usein vielä tulee tassä vaiheessa talvea). Muuten kyllä leudommat ilmat ovat tervetulleita.
Töissä korjattavia kokeita ja esseitä tulee ovista ja ikkunoista, ja samalla kaikki aika menee uusien kokeiden ja tehtävänantojen valmisteluun. Ensi viikolla viimeinen syyslukukaudella alkanut kurssi loppuu, ja kun saan sen loppukokeet korjattua pitäisi tilanteen rauhoittua. Jos siis vielä kaksi viikkoa jaksaa täyttä höyryä, niin sitten pitäisi helpottaa loppukevääksi. Jos vaikka kohta saisi jotain siemeniä multaan...
3 kommenttia:
Voi kun kiva pikkuserkkutapaaminen, Meri on ihan äitinsä näköinen. Herkullisen näköistä piirasta, teitkö itse? Seuraava tapaaminen onkin varmaan Suomessa. On teillä paljon lunta, toivottavasti se ei kaikki häviä sateisiin. Täällä on nyt sellainen teidän talvi -12 ja aurinkoista :).
Isäntä oli ottanut onnistuneita kuvia Suomi-naisista, kiitos Vincelle. Toivottavasti Meri kutsui teidät vastavierailulle kesällä upeaan Mynä-hausiinsa. Tilatkaa oikein majapaikaksi Pirtmäen Merilä. Aurinkoista talven jatkoa ja pysykää terveinä, toivoo Mynä-muori.
Piirakka oli talla kertaa ihan leipomosta, ja hyvaa oli :)
Ei Meri mitaan suoraan maininnut, mutta eikohan sinne saa menna kaymaan kylla kesalla jos satutaan samaan aikaan kylille.
Lähetä kommentti