Bean hiihtoviikonloppu

Menneenä viikonloppuna lasten täifarmi oli vihdoin selätetty, ja ne pääsivät Vincen isän mökille talviurheilemaan. 

Runsas tankkaus on tärkeää urheilijoille, ja heti alkupuuhiksi Bea saikin käyttää joululahjaksi saamaansa (ja mökille jätettyä) lastenuunia jossa voi paistaa ihan oikeita (mini) leivonnaisia.

Tässä suklaisia pikkupipareita jos koristellaan.

Yökyläilyn varsinainen tarkoitus oli kuitenkin Bean varustaminen hiihtoa varten. Se taisi saada Mailiksen vanhat monot ja sauvat, mutta kaupasta uudet sukset (Mailis taisi aloittaa hiihdon vuotta myöhemmin kuin Bea, koska olimme neljä vuotta sitten vielä Michiganissa).

Bea oli jaksanut hiihtää puoli kilometriä ja Mailis yhden, eli kyllä se siitä lähtee (hitaasti). Bea kyllä taisi tykätä hiihtämisestä kovin.

Sillä aikaa kotona me kävimme ostamassa ekotorilta Vincen toimistoon yliopistolle pienen pöydän, ja sitten ajoimme viemään sen sinne. Jäimme kaupungille kahvilaan tekemään töitä joksikin aikaa, ja illalla lenkkeilimme leudossa talvisäässä yhteen paikalliseen ravintolaan. Seuraavana päivänä ehdin vielä ommellakin vähän ennen kuin lapset tulivat kotiin. Oikein kiva viikonloppu siis!

Nyt alkuviikosta täällä sataa jäätä (siis sellaista vettä joka jäätyy heti osuessaan katolle, auton lasiin, tai tielle), ja osa tuttavista jännittää että onko koulut huomenna kiinni (tuskin, koska lähes kaikki lapset kävelevät tähän lähikouluun). Onneksi itselleni sattui huomiseksi kotityöpäivä, eikä autoa tarvitse nytkäistä liikkeelle kuin vasta keskiviikkona.