kiitospäivä

Viime viikonloppuna vietettiin Kanadan kiitospäivää, jota ranskankieliset ovat alkaneet juhlistamaan ihan vasta viime vuosina. Vincen isä ja Danièle ovat siis ehkä viimeiset kolme vuotta kutsuneet meidät mökilleen syömään kiitospäivän illallista, eli käytännössä jouluruokaa (kalkkuna, karpalokastike, perunamuusi). Itse tuon yleensä rosollin pyynnöstä, ja tällä kertaa paikallaollut ystäväpariskunta toi mukanaa bataattilaatikon jossa oli päällä paahdettuja vaahtokarkkeja. Kuulostaa kamalalta mutta maistui älyttömän hyvältä. 

Syksy ei enää ole ihan yhtä helteinen kuin edellisessä postauksessa, mutta kuitenkin vielä niin lämmin että Bea oli kesämekossa "syys"kävelyllä seuraavana aamuna. 

Maanatai oli siis vapaapäivä, mutta meidän tapauksessa se kyllä silti oli niin maanantai kuin olla ja voi. Aamupäivällä Bean piti soitella skypen kautta Ranskaan muuttaneen kaverinsa kanssa, mutta sähköt menivät meillä poikki noin 5 minuuttia puhelun alkamisen jälkeen. Lähdimme sähköjen ollessa poissa syömään intialaiseen ravintolaan (se meni kyllä ihan hyvin), ja sen jälkeen tarkoitus oli käydä museossa. Parkkeerasimme aika kauas museosta, ja kävelimme vesisateessa monta korttelia. Sateenvarjosta ja -takeista huolimatta olimme aika märkiä päästyämme museon eteen, jossa totesimme että siellä oli jotain syystä parin sadan metrin jono. Vince lähti takaisin hakemaan autoa, ja me lähdimme kävelemään (sateessa) H&M:ään ostamaan Bealle isompia sukkahousuja. Matkalla Bea kaatui märkään asfalttiin. Päästyämme kaupalle asti tajusin ettei siinä keskusten henkkamaukassa ole ollenkaan lastenosastoa.

Loppuiltapäivä vietettiin visusti sisällä telkkarin edessä (sähköt olivat onneksi palanneet hiukan ennen kotiutumistamme).

intiaanikesä

Viileän ja sateisen kesän jälkeen syyskuun loppu on ollut todella helteinen ja aurinkoinen.
Viime viikonloppuna lapset pääsivät onneksi jo perjantaina Vincen isän mökille nauttimaan uima-altaasta. Menomatkalle ne olivat pysähtyneet omenatarhalle.

Mökillä suurin osa ajasta oli mennyt arvattavasti uima-altaassa.

Öisin on sentään ollut hiukan viilempi, paitsi viimeisenä parinä yönä täällä kaupungissa. Mökillä lapsilla on ihan oma huone kyllä, mutta aamulla he näköjään kiipeävät isovanhempien sänkyyn Danièlen kanssa. 

Lasten mökkiviikonloppu osui oikein hyvään saumaan sillä meillä oli suominaisten mökkireissu samana viikonloppuna. Alla siis kuva Montrealin suomikoulun opettajista mökillä. 

Mökillä oli sauna, mutta oli kyllä niin kuuma ulkonakin että sauna oli vähän liikaa. Viiden minuutin kävelymatkan päässä oli onneksi järvi, ja siellä kyllä kelpasi uida ja viilentyä. Hullua uida järvessä syyskuun lopulla kun puut jo vaihtavat väriä, ja vedessä kelluu värikkäitä lehtiä. 

Palattuamme mökeiltä sunnuntaina oli ohjelmassa vielä Mailiksen kaverisynttärit. Kahtena edellisenä vuonna olen järjestänyt aarteenetsintää ja olympialaisia, mutta tänä vuonna kesteiksi sai riittää elokuvissakäynti kavereiden kanssa, ja kahvilasta haetut donitsit syömiseksi (elokuvapopkornin lisäksi).

Ensi vuonna sitten taas ehkä juhlitaan isommalla porukalla. 

Vielä kahdeksi päiväksi luvataan syyshellettä, ja sitten pitäisi helpottaa. Toistaiseksi haen kuitenkin vielä koulusta yhden hikisen eskarilaisen, joka on salamana tämännäköinen päästyään kotiin. 

Jos syyskuun alussa tuntui siltä että viileät ilmat tulivat ennen kuin kesä ehti ollenkaan vauhtiin, niin nyt kyllä tuntuu siltä että syyssateet ovat taas jo ihan tervetulleita.

mailis 9v!

Mailiksen virallinen syntymäpäivä oli viime viikon tiistaina, mutta koska maanantai oli pyhäpäivä, sai aamiaisen sänkyyn jo silloin. 

Kuulin kun Mailis heräsi, ja hetken päästä heräsi Bea joka toivotti heti ensimmäiseksi siskolle hyvää syntymäpäivää. Kiitettyään Mailis sanoi perään "mene herättämään äiti että se voi tuoda minulle kakkua sänkyyn".

Vince oli maanantaina vielä työmatkalla, joten juhliminen jäi kakkuun, ja seuraava päivänä kotimiehet söivät synttäri-illallisena sushia sillä aikaa kun äiti oli opettamassa iltaluentoa. Tähän syyskuun alkuun kerääntyy jostain syystä aina kauheasti menoja viikonlopuille, joten kaverisynttäritkin on vielä pitämättä. Olen koittanut lobata vähän pienempiä kemuja (esim. elokuviinmeno parin kaverin kanssa), mutta saas nyt nähdä mihin neuvottelut päättyvät. 

koulunalku

Koulu alkoi molemmilla lapsilla viime viikon tiistaina!

Tamä syksy on historiallinen: nyt meillä on kaksi ala-asteikäistä lasta, sillä Bea aloitti eskariin. Se on ollut koulunaloituksesta valtavan innoissaan koko kesän, ja asteli oikein iloisena ja toimeliaana koulutielle.

Ensimmäisenä aamuna vanhemmat saivat mennä eskarilaisen mukaan ja tyhjentää kaksi kassillista kyniä, liimaputkiloita, kansioita, tusseja, nenäliinoja muuta tarpeellista niille varattuihin laatikkoihin. 

Sinne se jäi!

Ensimmäiset kaksi päivää olivat vajaita päiviä, ja menivät oikein hyvin. Kolmas päivä toi ruokailun uutena asiana, ja se jännittää vieläkin aika paljon. Aamuisin ei enää olla säästytty kyyneliltä koulun pihalla. Yhdenkään luokkakaverin nimeä Bea ei taida vielä muistaa, mutta leikkikavereita on onneksi silti löytynyt (myös Mailiksen raporttien mukaan). Mailis sen sijaan solahti neljännelle luokalle kuin kala veteen, ja ilmoitti että ei kyllä kävele äitin ja siskon kanssa koulumatkoja, vaan aikoo kulkea kavereidensa kanssa.