Ensimmäisenä aamuna vanhemmat saivat mennä eskarilaisen mukaan ja tyhjentää kaksi kassillista kyniä, liimaputkiloita, kansioita, tusseja, nenäliinoja muuta tarpeellista niille varattuihin laatikkoihin.
Ensimmäiset kaksi päivää olivat vajaita päiviä, ja menivät oikein hyvin. Kolmas päivä toi ruokailun uutena asiana, ja se jännittää vieläkin aika paljon. Aamuisin ei enää olla säästytty kyyneliltä koulun pihalla. Yhdenkään luokkakaverin nimeä Bea ei taida vielä muistaa, mutta leikkikavereita on onneksi silti löytynyt (myös Mailiksen raporttien mukaan). Mailis sen sijaan solahti neljännelle luokalle kuin kala veteen, ja ilmoitti että ei kyllä kävele äitin ja siskon kanssa koulumatkoja, vaan aikoo kulkea kavereidensa kanssa.
1 kommentti:
Voi pientä koululaista, toivottavasti ei enää ole itkuaamuja. Heh, Mailis :)
Lähetä kommentti