(lisää) talomutkia

Tähän mennessä mönkään mennyttä:

1) Kävi ilmi että omistajilla on ollut rakennuslupa kuistin rakentamiseen, mutta he ovat tieten tahtoen rakentaneet kuistista isomman kuin mihin oli lupa

2) Alun perin meidän piti allekirjoittaa ostopaperit helmikuun puolessa välissä. Siirsimme päivää kuukaudella eteenpäin myyjien pyynnöstä, ja silti kaikki nämä kuistiasiat tulivat tapetille vasta viime viikolla (ja aiheuttivat pähkäilyä siitä että onko meidän edes mitään järkeä ajaa tänne nyt).

3) Kuisti on niin paljon kaupungin maalla että sitä katsomassa käynyt rakennusviranomainen sanoi että se pitää enemmin tai myöhemmin purkaa. Nyt siis ollaan tilanteessa jossa joka tapauksessa olemme tehneet tarjouksen talosta jollaista emme voi sellaisenaan myydä eteenpäin (eli siis kuisti pitää sitä ennen uutta myyntiä purkaa ja laittaa tilalle paljon pienempi kuisti). Eli vaikka myyjät suostuisivat maksamaan tästä aiheutuvat kulut, pitää meidän joko neuvotella hinta uudestaan tai hyväksyä että teimme tarjouksen erilaisesta (vähemmän kivasta) talosta kuin jonka nyt ostamme.

3) Eilen meidän piti käydä notaarilla allekirjoittamassa ostopaperit, mutta yllämainituista syistä ei allekirjoitettu mitään muuta kuin lainaan liittyvät paperit. Palaamme toivottavasti asiaan loppuviikosta selvitettyämme kuistisotkua vähän lisää.

4) Notaarilla piti maksaa (tai siis, olisi pitänyt maksaa) käsiraha talosta. Vince tarkisti vielä sunnuntai-iltapäivänä että onhan hänen isänsä meille lainaamat viisi tuhatta tulleet hänen tililleen, mutta tilin saldo olikin 10 000 dollaria odotettua pienempi. Monen tuskanhikisen hetken jälkeen kävi ilmi että pankissa oli laitettu raha menemään väärään suuntaan, eli sen sijaan että Vincen isä olisi siirtänyt 5000 dollaria Vincen tilille, siirsi virkailija 5000 dollaria Vincen tililtä Vincen isän tilille! Sunnuntaina pankin asiakaspalvelussa vain sanottiin että ei voida nyt auttaa, mutta onneksi Vincen isä ehti maanantaina takaisin pankkiin selvittämään asian.

5) Sokerina pohjalla (isäntä)myyjä lähetti tällaisen sähköpostin tuntia ennen kuin me lähdimme notaarille maanantaina: "Haluan ottaa olohuoneen varaavan takan mukaani. Poistan sen siis ennen muuttoanne, ja huolehdin siitä että savupiippu muurataan asinamukaisesti umpeen". (mitääh????)
Vastattiin että kiitos ei, haluamme edelleen että kaikki talon kiinteät rakenteet kuuluvat kauppaan kun niistä ei ole ennen tätä mainittu mitään.

AAAAAARRRGHHHHHH.

sokerihökkeli

Syksyllä Quebecissä korjataan omenasato ja kevättalvella vaahterasiirappisato. Tänä aurinkoisena sunnuntaina teimme mekin retken sokeritönölle tai sokerihökkelille niin kuin niitä täällä kutsutaan. Pakkasta oli viitisen astetta ja aurinko oli korkealla.

Vaatehrasiirappia kerätään näin. Puun rungossa on noin metrin korkeudella metallinen nokka, ja nokassa roikkuu ämpäri. Vaahteran mahla alkaa keväällä virtaamaan, ja valuu tippa kerrallaan ämpäriin. Isossa puussa voi olla kaksikin ämpäriä, ja tällä pienelläkin vaahterafarmilla ämpärillä varustettuja puita oli ainakin pari sataa. Keräämisen jälkeen mahlaa pitkään keitetään sen sakeuttamiseksi.

Oikeasti paikallisia kiinnostaa sokeritönövierailussa lähinnä syöminen. Tuolla takana olevassa "sokerihökkelissä" tarjoillaan hernekeittoa ja lettuja (tietysti vaahterasiirapilla). Pihalla voi pyöritellä itselleen vaahterasiirappitikkarin lumeen kaadetusta vaahterasiiirappivanasta.

Tähän mennessä on siis ulkoitu jonkin verran auringossa ja ainakin syöty riittävästi.

montrealissa!

Talo kauppaan on (taas!) tullut muutama mutka, mutta ajettiin kuitenkin suunnitellusti perjantaina Montrealiin. Maanantaina on tarkoitus mennä notaarille allekirjoittamaan ostopaperit, ja sitten myyjien on tarkoitus tehdä sama loppuviikosta. 

Nyt vaan on käynyt ilmi että talon etupuolen kuisti on "ihan hiukan" (=aika paljon) kaupungin tontin puolella, ja vaikka talon isäntä "muistaa selvästi" saaneensa siihen rakennusluvan sitä ei nyt tietenkään enää löydy kotoa, eikä löytynyt kaupungin rakennuslupatoimistostakaan... Argh!

No, maanantaina rakennuslupatarkastaja tulee katsomaan kuistia. Jos päätös on että siihen saadaan nyt erikoislupa (mustaa valkoisella) kaikki on hyvin, mutta jos kuisti pitää ottaa irti pitänee miettiä talon hinta uudestaan. Argh toisenkin kerran!

 No, matka meni sentään joutuisasti kutoen.

Lapsetkin olivat aika tyytyväisiä takapenkillä, ja Mailis kysyi vain noin 54862 kertaa että joko ollaan perillä (ensimmäisen kerran noin puolen tunnin matkan jälkeen, ja koko ajomatkaan siis menee 12 tuntia).

Nyt Mailis on grandmaman kanssa kampaajalla (Mailiksen hiuksia leikkauttamassa), ja me odotellaan että Bea herää päiväunilta ja lähdetään sitten ruokakauppaan.

Aamulla käytiin jokirannassa kävelemässä ja ajettiin meidän talon (ja kiva kuistin) ohi noin 8 kahdeksan kertaa. En kestä jos tässä nyt tulee vielä joku oikea mutka matkaan, mä haluan sen talon!!!

voi puput!

Naapurit ovat kolme viikkoa Intiassa, ja meillä on pupunakki.
Ajattelin tässä nyt tehdä palveluksen kaikille kanssaihmisille, ja kertoa miten paljon niistä on vaivaa ettei kukaan teistä vaan ota pupuja.

Ensinnäkin puput pitää ruokkia kolme kertaa päivässä, ilmeisesti myös silloin kun omistajat ovat viikkotolkulla poissa (Vertailun vuoksi todettakoon että kun tarvitsen kissavahtia pyydän että joku käy meillä 2-3 päivän välein täyttässä ruokakipot ja vesikulhon, ja siivoaa pissalaatikon 1-2 kertaa viikossa).

Naapurin poikamies on palkattu käymään pupujen luona aamulla ja iltapäivällä, ja itse käyn ruokkimassa ne illalla. Nämä kuvat on otettu kun tuurasin viime sunnuntaina poikamiestä ja otin lapset ja kameran mukaan kanivuoroon.

Aamulla ja illalla ne saa kuivaruokaa ja heinää, ja iltapäivällä tuorerehua. Meille jätettiin 40$ kolmen viikon tuoreruokarahaksi, ja se ei kuulkaa ole tainnut ole ihan edes riittää (kanit siis syövät suunnilleen yhtä paljon kuin hevoset).

Lisäksi ohjeissa lukee että joka ruokailun yhteydessä kanien pitää saada jaloitella vähintään 30 minuuttia. Yleensä tuon läpparin mukanani ja istun sohvalla vähän töitä tehden ja sähköposteja kirjoitellen siihen asti että kanit kyllastyvät ja menevät itse takaisin häkkiin. Tämä on helpompaa kuin niiden ajaminen häkkiin, ja toisaalta samahan se missä mä istun koneella iltaisin, mutta tämä tarkoittaa myös sitä että en ole juuri nähnyt Vinceä viimeiseen kolmeen viikkoon.

Kaninpidon iloihin kuuluu myös noin puolentoistakuution kokoinen häkki paraatipaikalla olohuoneessa. Häkin päällä on heinälaatikko (sitäkin ne syö kuin hevoset), ja sitä heinää on ihan joka paikassa olohuoneen lattialla, sohvilla, matossa jne. Harkitsin hetken että imuroisin ennen kuin naapurit palaavat, mutta ei siihen mene kuin hetki ennen kuin täällä näyttää taas tältä.

Kani siis syövät kuin hevoset, ja muuten lisäävät vähän samanlaista iloa elämään kuin häkillinen hiljasia kanoja olohuoneen nurkassa (naapurin kanit eivät ole juuri kanoja sosaalisempia).

Jos tämä ei vielä vakuuttanut teitä kaninpidon vaikeudesta niin tässä kaksi lisäsyytä:

1) Häkin lisäksi olohuonetta koristaa usein isot pahvilaatikot jotka ovat kaninleluja. En tiedä onko mahdollista hankkia kaneille esteettisempiä tai pienempiä leluja.

2) Ne syövät normaalin ruuan lisäksi kaiken minkä löytävät lattialta, ja sitten ne sairastuvat. Kuvien isompi pupu tuli yllättäen flegmaattiseksi eilen ja lopetti syömisen. Kanivahti1 hälyytti minut ensin paikalle, ja sitten minä soitin eläinlääkärille tarkistaakseni mitä nyt pitäisi tehdä. Tunnin päästä Vince istui kanin kanssa eläinlääkärinvastaanotolla ja soitteli minulle kysyäkseen kanin rotua, luonteenlaatua, ja diettiä. Nyt kani alkaa jo vähän tokentumaan, mutta se viettää vielä toisenkin yön tarkkailussa (onneksi, sillä minä en halua tulla tänne sohvalle nukkumaan ja vahtimaan pupua!).

Toivottavasti kani pääsee huomenna kotiin, ja toivottavasti kanit sopeutuvat samaan häkkiin nopeasti (omistaja varoitti että puput eivät ehkä tule kovin hyvin toimeen heti oltuaan pari päivää erossa). Toivottavasti myös naapurit tulevat kotiin suunnitellusti keskiviikkona, eivätkä suunnittele uusia matkoja hetkeen.

P.S. Huomattavasti pienemmästä vastuusta huolimatta epäilen että meidän kissavahdit kirjoittavat ihan samanlaisia juttuja omiin blogeihinsa. Kyllä lemmikit on mukavia.