Talo kauppaan on (taas!) tullut muutama mutka, mutta ajettiin kuitenkin suunnitellusti perjantaina Montrealiin. Maanantaina on tarkoitus mennä notaarille allekirjoittamaan ostopaperit, ja sitten myyjien on tarkoitus tehdä sama loppuviikosta.
Nyt vaan on käynyt ilmi että talon etupuolen kuisti on "ihan hiukan" (=aika paljon) kaupungin tontin puolella, ja vaikka talon isäntä "muistaa selvästi" saaneensa siihen rakennusluvan sitä ei nyt tietenkään enää löydy kotoa, eikä löytynyt kaupungin rakennuslupatoimistostakaan... Argh!
No, maanantaina rakennuslupatarkastaja tulee katsomaan kuistia. Jos päätös on että siihen saadaan nyt erikoislupa (mustaa valkoisella) kaikki on hyvin, mutta jos kuisti pitää ottaa irti pitänee miettiä talon hinta uudestaan. Argh toisenkin kerran!
No, matka meni sentään joutuisasti kutoen.Lapsetkin olivat aika tyytyväisiä takapenkillä, ja Mailis kysyi vain noin 54862 kertaa että joko ollaan perillä (ensimmäisen kerran noin puolen tunnin matkan jälkeen, ja koko ajomatkaan siis menee 12 tuntia).
Nyt Mailis on grandmaman kanssa kampaajalla (Mailiksen hiuksia leikkauttamassa), ja me odotellaan että Bea herää päiväunilta ja lähdetään sitten ruokakauppaan.
Aamulla käytiin jokirannassa kävelemässä ja ajettiin meidän talon (ja kiva kuistin) ohi noin 8 kahdeksan kertaa. En kestä jos tässä nyt tulee vielä joku oikea mutka matkaan, mä haluan sen talon!!!
4 kommenttia:
Ihanaa, että matka meni hyvin. Aika rennon näköistä menoa (kuskilla on hieno fleece).
No tottakait kaupunki antaa terassiin luvan (kait!). Olis se ihan järjenvastaista sitä purkaa. Mutta eipä tiedä, millanen byrokraatti siellä haluaa painaa oman peukalonjälkensä tähän asiaan. Pidän peukkuja terassin puolesta!
Juu fleece on jokapaivaisessa kaytossa! se oli tosi hyva lahja :)
toivotaan etta kaupunki antaa luvan terassiin kun se nyt kerran on siina... mutta riippuu varmaan tosiaan ihan siita millainen byrokraatti siella on toissa maaanantaina.
Tsemppiä muutoksiin!
Ja voi vitsit, on teidän pikkunaiset aikamoisia reissaajia. Mä en taitais itse jaksaa lähteä pienen kansan kanssa noin pitkälle automatkalle.
Kiitos tsempista, sita tarvitaan!
Ja taytyy kylla myontaa etta aika tyytvainen olen siita ajatuksesta etta tama on viimeinen kerta kun ajetaan tama matka, huh!
Lähetä kommentti