Syksyllä Quebecissä korjataan omenasato ja kevättalvella vaahterasiirappisato. Tänä aurinkoisena sunnuntaina teimme mekin retken sokeritönölle tai sokerihökkelille niin kuin niitä täällä kutsutaan. Pakkasta oli viitisen astetta ja aurinko oli korkealla.
Vaatehrasiirappia kerätään näin. Puun rungossa on noin metrin korkeudella metallinen nokka, ja nokassa roikkuu ämpäri. Vaahteran mahla alkaa keväällä virtaamaan, ja valuu tippa kerrallaan ämpäriin. Isossa puussa voi olla kaksikin ämpäriä, ja tällä pienelläkin vaahterafarmilla ämpärillä varustettuja puita oli ainakin pari sataa. Keräämisen jälkeen mahlaa pitkään keitetään sen sakeuttamiseksi.
Oikeasti paikallisia kiinnostaa sokeritönövierailussa lähinnä syöminen. Tuolla takana olevassa "sokerihökkelissä" tarjoillaan hernekeittoa ja lettuja (tietysti vaahterasiirapilla). Pihalla voi pyöritellä itselleen vaahterasiirappitikkarin lumeen kaadetusta vaahterasiiirappivanasta.
Tähän mennessä on siis ulkoitu jonkin verran auringossa ja ainakin syöty riittävästi.
4 kommenttia:
Ihana keli teillä - VAU, kateeksi käy täällä "ainavaanmarraskuisessa" sateessa. Saispa olla siellä teidän kanssa ja nauttia kanadanranskalaisesta menyystä - yam :).
Isomum luuli, että ne on roskiksia polun varrella, ettei luontoa saastuteta. Makiaa lomaa teille!
Aina sitä oppii, enpä tiennyt tuotakaan miten vaahterasiirappia kerätään! Ja näyttipä kivalta kevättalven reissulta :)
Juu muistan omankin yllatykseni knu nain ekan kerran miten siirappia kerataan :)
Reissu oli tosiaan kiva, ja kiva etta Mailis paasee kokemaan naita quebecilaislasten kokemuksia vaikkei viela taalla asutakaan.
Lähetä kommentti