Florida – Lauantai ja häät

Lauantaina juhlittiin Thelman ja Garyn häitä joita varten siis matkalle lähdettiinkin.

Vihkimisen jälkeen meillä oli kolme tuntia aikaa ennen vastaanoton alkamista, ja sinä aikana tarkoitus oli käydä kirjatumassa sisään valitsemaani hauskaan hostelliin ja laittamaan Mailis päiväunille. Hostelli oli epäilyttävässä korttelissa, ja jokseenkin likainen, ja lisäksi meidät sisäänkirjoittanut henkilö ilmoitti iloisesti että illalla siellä olisi live-musiikkia puoli kymmeneen asti! Kaksi tuntia myöhemmin olimme siirtäneet matkalaukun keskustan Hyatt-hotelliin, jättäneet Mailiksen päikkärit välistä ja köyhtyneet kaksisataa dollaria.

Suurin kolhu taisi kuitenkin olla henkinen kun jouduimme toteamaan että muutama vuosi sitten hostelli olisi kelvannut oikein hyvin, eli kyse taisikin olla eniten meidän kalkkiintumisestamme.

Väsynyt juhlija jaksoi kuitenkin tanssia loppuun asti (eli siihen asti kun seurue siirtyi baariin), ja hääjuhla meni oikein hyvin. Morsian on alkujaan Ghanalainen, joten hääjuhlassa pääsi näkemään jonkin verran afrikkalaista hääpukuloistoa ja Ghanalaisia perinteitä (ikävä kyllä mahtavasta Ghanalaisesta häätanssista ei ole kuvamateriaalia).

Florida – Perjantai ja Sarasota

Perjantaina lennettiin Tampaan, vuokrattiin auto ja ajettiin Vincen isotädin ja – sedän luokse ensimmäiseksi yöksi. Iltapäivä viettetiin rannalla jossa hiekka hienojakoista ja valkoista kuin oli kuin vehnäjauho, ja täydellisen viileää jalkojen alle paahtavasti auringosta huolimatta.

Illalla syötiin hyvin isosedän valmistamaa katkarapupastaa, ja tyhjennettiin neljä pulloa viintä näiden lähes kahdeksankymppisten eläkeläisten kanssa. Nykyajan eläkeläisiltä ei näköjään voi odottaa vastuuntuntoista käytöstä.

omenia taas

Tässä kuvia jo perinteeksi muodostuneelta omenanhakureissulta. Tänä vuonna tosin en päässyt itse mukaan sillä laitoin kommuunissa ruokaa sillä aikaa kun Mailis ja Vince poimivat omenia.

Vaikka syksy on alkanut tahmeasti, sain menneenä viikonloppuna aikaiseksi suunnilleen yhtä paljon kuin yleensä parissa kolmessa viikossa. Pesin konekaupalla pyykkiä (sohvanpäällisetkin!), pyyhin keittiön kaapinovia lauantaina aamutuimaan (mitä ihmettä?) ja siirsin poistotuomion saaneita kommuunin kukkia omaan pihaan (varmaan kyllä kuolevat siinä hiekkamaassa johon ne siirsin).

Koulussakin hommat ovat varsin hyvässä vauhdissa tässä vaiheessa, eikä lusmuiluun enää ole aikaa. Tänään opetin osan luennosta kurssilla jossa olen assarina, ja olin ensimmäista kertaa 150:n oppilaan edessä. Yleisössä oli varsin apaattisennäköisiä opiskelijoita, mutta tuskin itsekään silloin aikoinani vaikutin kovin innokaalta. Nyt olen kaikesta viikonlopun riehumisesta ja alkuviikon opetuksista selvinneenä vähän kyllä voipunut.

Ensi viikonloppuna reissataan taas, tällä kertaa Floridaan jossa tämän kuvan nuori nainen avioituu Vincen opiskelukaverin kanssa. Vincen isotäti asuu lyhyen ajomatkan päässä häänviettopaikasta, eli saamme kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Vaikka tämä matkustaminen vähän taas rasittaakin, niin se yhtään harmita että säätiedotus lupaa juhlasääksi aurinkoa kirkkaalta taivaalta ja lämpöä mukavat 29 astetta. Jos vaikka pakkaisi kassiin juhlamekon lisäksi hellehatun ja uikkarit.

70-vuotisjuhlat

Viikonloppu oli mitä onnistunein!

Lyhyellä reissulla oli lähes minuuttiaikataulu, ja suurin osa ajasta kului syödessä (rankkaa, rankkaa). Onneksi ehdin itse vähän nukkua menomatkalla lentokoneessa, sillä meidän kolmen paikat eivät olleeet vierekkäin ja Mailis vaati saada istua papan kanssa (taas rankkaa varsinkin äidille).

Syntymäpäiväsankari (tässä vasemmalla) oli todella yllättynyt sekä juhlista että siitä että me oltiin paikalla, eli yllätys onnistui täydellisesti. Tässä ollaan aamupalalla lauantaina.

Aamupalan jälkeen onnistuimme Vincen kanssa livahtamaan aamukahville Vincen bestmanin kanssa sillä aikaa kun muut menivät keskustaan lahjaostoksille. Mailis halusi ennemmin mennä grandmaman mukaan kuin tulla vanhempiensa kanssa kahville (rankkaa).

Tässä koko juhlakansa valmiina illalliselle isovanhempien hotellihuoneessa.

Ravintolan sijaan illastimme hotellissa omassa salissa, ja onnistuin keplottelemaan itselleni poytapaikan muualla kuin Mailisen vieressä (oma mekko säästyi siis ruokavahingoilta, ja hyvä niin koska sitä tarvitaan taas reilun viikon päästä)

Oma sali oli valtavan hyvä valinta, sillä siinä vaiheessa kun Mailis ei enää jaksanut olla siivosti parkkeerasin sen nurkkaan videon kanssa ja jatkoin omasta illallisesta nauttimista. Tässä Mailiksella seurana setä ja sedän tyttöystävä. Jos ne olisivat yhtään vanhempia vaatisin niitä tekemään leikkikavereita Mailikselle, mutta näin on ehkä toistaiseksi parempi.

Sunnuntaina kirkon jälkeen piti vielä jaksaa syödä brunssia (toki aamupalan jälkeen) ennen lentokentälle palaamista. Kaikki syöminen ja juhliminen oli niin rankkaa että nukuttiin Mailiksen kanssa lähes koko paluulento sillä aikaa kun Vince luki tilastotieteen kokeeseen.

Paluu kouluun ja arkeen maanantaina oli vähän rankka (tällä kertaa ilman huumoria), mutta onneksi huomenna on taas perjantai ja ehtii vihdoin vähän siivota, pyykätä ja palautua viime viikonlopusta.

P.S. Voi olla että Mailista ei ole tarpeeksi viety kirkkoon sillä se sanoi ensin että ei halua mennä, ja sitten kun ilmoitin että kyllä sinne nyt mennään se kysyi "mitä kirkosta mennään ostamaan?"