kesälomareissu - st. andrew's

Hyvästeltyämme kaverit Prinssi Edwardin saarella edessämme oli taas kahdentoista tunnin kotiinajo, ja olin suunnitellusti jakanut sen kahteen osaan pienellä välietapilla. Ajoimme siis ensin vain nelisen tuntia St. Andrew's -nimiseen pikkukylään New Brunswikin provinssissa, ja olimme sielä vielä kaksi yötä vain oman perheen kesken. Siellä oli tälläinen aivan ihana puutarha jota ehdimme tutkimaan ensimmäisenä iltana juuri ennen sateen tuloa. 

Olin varannut meille huoneen merentutkimuslaitoksen majoitustiloista, joissa yleensä majoittuu opiskelijoita ja merentutkijoita. Aika koruttoman majoituksen hyvä puoli oli siinä että se oli aivan meriakvaarion vieressä, ja seuraavan aamuna aloitimme päivän siellä. 

Siellä sai seurata merieläinten ruokailua ruokinta-aikaan, ja ottaa tästä altaasta käteen kaikenlaisia mereneläviä!

Mailista ei meinannut saada tästä altaasta irti ollenkaan, ja Beakin uskalsi ottaa monta meritähteä käteen.

Itselläni taas oli vaikeuksia irtaantua paikallisen ruokakaupan lankahyllystä limpparien ja sipsipussien välissä (paikallisesti tuotettua villalankaa oikein huokeaan hintaan)! Ostin kaikille sukkalangat. 

Tässä ihailemme Fundy-lahtea jonka rannalla St. Andrew's on.

Viimeisen lomapäivän pääaktiviteetti oli käynti viereisellä saarella johon pääsee ajamaan autolla vain laskuveden aikaan. Meren alta ilmestyvä tie näkyy tuolla meidän takana. Fundyn lahden lasku- ja nousuvedet ovat kuusimetrisiä, eli merenpohjasta paljastuu kaikennäköistä jännää.

Tällä saarella on Sir William Van Hornen entinen kesäkoti (nykyään koko saari on museo). Van Horne kehitti koko Kanadan halkovan rautatieverkoston, ja tämän St. Andrew's oli junaliikenteen ansioista rikkaiden Montrealilaisten suosima kesänviettokohde. Tässä Vince seisoo Van Hornin uimahuoneen (tuo kiviseinä) vieressä.

Tämä on tilan puutarhurin mökki ja kasvihuoneen rauniot. Olen alkanut suunnittelemaan oman kasvihuoneen rakentamista, ja tein vähän teollisuusvakoilua. Saman verran lupiineja olisi hyvä määrä.

Tässä tilan (ja saaren) navetta. Kuulemma Van Horne oli nähnyt kerran miten navettatyöntekijät katselivat ulos ikkunoista työpäivän kesken, ja siirsi sen jälkeen ikkunoita metrin ylemmäs, sillä hän ei maksa työntekijöilleen maisemienkatselusta. Että sellainen kapitalisti sekin.

Palatessamme saarelta jäimme vielä pitkäksi toviksi tutkimaan laskuveden paljastanutta merenpohjaa. Seuraavana päivänä ajoimmekin sitten koko armaan päivän Yhdysvaltojen läpi kotiin, sillä Mainen osavaltio työntyy tässä kohtaa Kanadaan sen verran että sen kiertäminen olisi pidentänyt reissua. Oli tosi mukava reissu, mutta on kyllä ihana olla taas kotonakin!