Mummin lähdön jälkeen tein päivän intensiivisesti töitä saadakseni oman kesäkurssini taputeltua pakettiin ja syksyn alkavat kurssit siihen malliin että pääsimme lähetemään omalle kesälomareissullemme. Alunperin olimme suunnitelleet menevämme Islannin kautta Suomeen koko porukalla, mutta taloudelliset syyt pakottivat pysymään tänä kesänä tällä puolen Atlanttia. Vaihdoimme siis kevättalvella suunnitelmia niin että menimmekin Prinssi Edwardin saarelle Ann Arborista tutun ystäväperheen kanssa.
Kotimaanmatkailunkin etäisyydet ovat täällä aikamoisia, ja jaoimme lähes kahdentoista tunnin ajon kahdelle päivälle. Tässä menemme joen yli Quebecissä lossilla jatkaaksemme matkaa toiselle puolella itään päin.
Tässä lomaporukka, ja takana talo jonka olimme vuokranneet. Näimme heidät viimeksi neljä vuotta sitten, ja odotimme että lapsilla menisi hetki taas tottua toisiinsa, mutta mitä vielä: Divya ja Jai olivat ehtineet jo sopia ennen saapumistamme että Jai ja Mailis ottaisivat toisen "lastenhuoneista", ja Divya ja Bea jakaisivat toisen. Kaikki neljä solahtivat vanhoihin kaverisuhteisiinsa täysin saumattomasti sillä erolla että tällä kertaa Bea puhui kaikille, ja Mailis ja Jai kinastelivat vähemmän kuin aikaisemmin (niillä on aina ollut aika sisarusmainen suhde, riitoinen ja kaikkineen).
Saavuimme talolle Jain syntymäpäivänä jota juhlimme ensimmäisenä iltana, ja heti seuraavana aamuna oli Bean varsinainen syntymäpäivä. Tällä kertaa juhlakalu ei saanut kakkua sänkyyn, mutta olin ovelasti ostanut edellisenä ajopäivänä donitsin yhdellä teepysähdyksellä, ja lahjat olin sentään muistanut pakata mukaan.
Prinssi Edwardin nähtävyyksista tärkein taitaa olla kaikki Vihervaaran Anna-asiat, sillä kirjat kirjoittanut L. M. Montgomery on kasvanut täällä. Tässä vierailemme Anna-kylässä johon Annan lapsuuden tarinat sijoittuvat. Tässä talossa on asunut kirjailijat serkut, ja hän sijoitti kirjojen tapahtumat tähän taloon ja sen ympäristöön. Lapsista ei juuri ole kuvia näiltä päiviltä, sillä ne menivät keskenään sellaista vauhtia vanhempien edellä ettei niistä saanut kuvia.
Tässä kuva Montgomeryn synnyinkodista, joka sekin on nykyään talomuseo. Ostimme täältä Mailikselle ensimmäisen Anna-kirjan jonka se luki kotimatkalla, ja sen jälkeen Mailis on varannut jo kirjastosta seuraavat osat. Eräänä toisena päivänä ajelimme paikalle johon joku paikallinen ukko oli rakentanut minikylän pulloista. Siihen kuului pieni talo, kappeli, ja taverna. Siinähän ne kaikki tarpeelliset rakennukset sitten ovatkin.
Prinssi Edwardin saarella ei ole ihan kauheasti nähtävää, mutta syötävää on. Söimmekin joka päivä erilaisia mereneläviä lounaaksi niin paljon ettei aikuisilla juurikaan ollut ruokahalua illalla, ja lapset lähinnä kokkasivat itselleen jotain kevyttä. Edes raikas meri-ilma ei saanut kulutettua näistä aterioista tulleita kaloreita.









2 kommenttia:
No vihdoin, kunnon ranskalaiset! Ens kerralla täytyy löytää niitä putinin sijaan :). Kivoja kuvia ja tarinaa.
Juu nama taisi olla parhaat ranskikset. Mutta kylla nyt taas maistuu muu kuin rasvainen ruoka.
Lähetä kommentti