juhlaviikonloppu

Blogissa on ollut vielä hiljaisempaa kuin yleensä, sillä olen ollut jotenkin poikkeuksellisen uupunut tänä syksynä. Viime postauksen jälkeen (sen vierasviikonlopun jälkeen) tuli kolme päivää kestävä migreeni, joka sen jälkeen laantui kahden viikon mittaiseksi ihan tavalliseksi päänsäryksi. Olen siitä asti nukkunut tunnin per yö enemmän kuin yleensä, joogannut niskahartiajoogaa, syönyt taas varmuudeksi rautaa, ja perunut oikeastaan kaikki menot jotka eivät ole työtä tai suomikoulua. Lisäksi olen rekrytoinut Vincestä enemmän apua kotona (se tekee nykyaan lasten eväät iltaisin että ehdin sen tunnin aikaisemmin nukkumaan), tehnyt vain sen verran kotitöitä että juuri ja juuri kehtaa itse täällä asua, ja puhunut muutamalle kaverille paljon siitä että nyt tuntuu siltä etten oikein jaksa edes tätä perusarkea. 

Ai niin ja saunonut! Ja sitten saunonut vähän lisää. Lauteilla maatessa tuntuu siltä että ajatuksetkin hidastuu, ja sieltä tulee noin 150% rentoutuneempana ulos. Mutta siitä saunasta pitänee kirjoittaa ihan oma postaus!  

Tämä kaikki on kuitenkin alkanut vaikuttaa niin että nyt muutaman kerran viikossa on jo sellainen oli että melkein haluaakin osallistua johonkin sosiaaliseen menoon.

Hyvä niin, sillä tälle viikonlopulle niitä olikin taas aika monta. Lauantai alkoi suomikoulun Halloween-hulinoilla, joihin lähti tänä vuonna kissa, vampyyri, ja noita. 

Joidenkin toisten lasten äidit ovat viikkotolkulla ommelleet kaikennäköisia naamiaisasuja, mutta onneksi nämä omat taisivat vaistota äitinsä energiatason, ja ihan oma-aloitteisesti suunnittelivat vain pukuja joiden ainekset löytyivät jo kotoa. Sen verran sentään jaksoin tällä viikolla että teimme Bean kanssa pari uutta lakanakummitusta tuohon omenapuuhun, josta viime syksynä joko lensi tuulen mukana tosi kauas tai lähti jonkun ohikulkijan mukana yksi tai kaksi kummitusta. 

Suomikoulussa olin vastuussa hohtoheittoradasta, jossa ideana oli heiteillä pimeässä hohtavia kaularenkaita hohtavilla rannerenkailla merkittyihin paaluihin pimeässä huoneessa. Tällä kertaa oman ryhmäni lapset olivat kuitenkin niin jännittyneitä muiden Halloween-asuista etten päässyt siitä mihinkään, mutta onneksi Mailis hoiti hohtoheittoradan täysin ilman apua. Tässä se chillailee nuorempien apulaistensa kanssa hulinoiden jo loputtua.

Päästyämme kotiin lähdimme lähes suoraan (ja jo siinä vaiheessa kaksi tuntia myöhässä) Vincen isotädin yllätys-80-vuotis-synttäreille. Ihan vaan hiukan kadutti etten jaksanut huolehtia kenenkään juhlapukeutumisesta, ja olimme siellä sitten Halloween-puvuissa, -meikeissä, ja -tatuoinneissa kaikkien fiinien rouvien joukossa. Juhlinta jatkui iltamyöhään, mutta onneksi juhlat olivat anopin luona joka asuu parin kadun päässä meiltä, ja pääsin itse liukenemaan paikalta seitsemän jälkeen lasten kanssa. Menin yhdeksän jälkeen nukkumaan, ja heräsin kymmenen tuntia myöhemmin valmiina järjestämään Mailiksen synttäreitä.

Mailishan on siis syntynyt syyskuun alussa, mutta meillä on ollut sekä poikkeuksellisen paljon menoa syksyllä että poikkauksellisen väsynyt äiti, joten kaverisynttärien pito "vähän jäi". Tämä siis siitäkin huolimatta että olin suunnitellut ohjelman jo viime keväänä. Teemana oli siis "pakohuone"-tyyppinen peli, jossa pelaajien pitää selvittää sarja mysteerejä paäästäkseen pelissä eteenpäin. Ostimme tätä varten lautapelin, jossa oli tarinana se että erään astrologin kartanossa oli alkanut tapahtumaan kummia, ja pelaajien piti selvittää mitä oli tapahtunut, ja mitä kartanon rouvalle olikaan oikeasti tapahtunut.  Koristelin aamulla kellarin peliä varten halloween-teemalla.

Viisi Mailiksen kaveria tuli meille pelaamaan, ja valitsivat ensin itselleen kartanoon sopivat vaatteet. Pelin ohjeissa siis sanottiin että pelaajat voivat valita itselleen "aikakauteen sopivat vaatteet", ja koko aamupäivän Bea esitteli kaikennäköisiä asioista ja kyseli että ovatko ne "aikakauden vaatteita". 

Peli oli vähän liian haastava kymmenvuotialle, ja lähes kaikilta kavereilta loppui motivaatio ennen pelin loppua, siitäkin huolimatta että Vince auttoi heitä vinkkien kanssa. Mailis antoi kuitenkin juhlilleen arvosanaksi 8.5, mikä on oikein riittävä tänä syksynä. Kaiken tämän juhlinnan jälkeen voikin sitten taas mennä ysiltä nukkumaan.