camillen ja cedricin häät

Tänä vuonna meillä oli kiireinen hääkausi joka sekä huipentui että päättyi Vincen siskon Camillen ja hänen sulhasensa Cedricin häihin syyskuun alussa. Häissä oli reilusti toista sataa vierasta, ja niin isolle porukalle taloudellisin ja loogisin juhlapaikka oli sukutila Bromontissa. Tai no, loogisin ja loogisin, sillä jotta vieraat saatiin vanhaan latoon juhlimaan, sitä on siivottu, korjattu ja puunattu varhaisesta keväästä asti.

Häät olivat pitkän viikonlopun sunnuntaina, ja osa talkooporukasta oli farmilla jo torstaista asti koristelemassa. Meidän piti mennä sinne heti perjantaina töiden jälkeen, mutta siirsimme lähtöä yleisen uupumuksen vuoksi vuorokaudella. Yli vuorokauden kestännyt hääsprintti ennen varsinaista juhlaa oli sekin ihan riittävästi siinä lukukauden alkuhässäkässä. 

Lisäksi Vince toimi vihkijänä, joten arvaatte varmaan kuka kirjoitti vihkikaavan... Sulhasella oli myös valtavasti vaikeuksia omien valojensa kanssa, joten jonkun loppukesän viini-illan jälkeen totesin että no tule käymään yksin joku iltapäivä niin kirjoitan sulle niistä aihion. Eli kaikenkaikkiaan panostimme ainakin ajallisesti enemmän näihin häihin kuin omiin häihimme (ja iso kiitos vielä niille jotka järjestivät aikoinaan meidän häitä, eli mummille, sinille ja äitille!).

Tässä kuvia varsinaiselta hääpäivältä. 

Iltapäivällä vieraiden saapuessa ilma oli varsin kostea ja kuuma, ja vieraiden tungeskellessa terassilla alkoikin pieni sade joka lykkäsi vihkiseremoniaa jonkun verran. Tämä siis siitäkin huolimatta että Vincen isoisä oli edellisenä iltana ripustanut vanhaan katolilaiseen tapaan rukousnauhan pyykkinarulle estämään hääpäivän sadetta. 

Onneksi olimme kaasojen, best manin ja muiden apulaisten kanssa kärppänä kuivaamassa tuoleja heti kun sade lakkasi, ja pääsimme tosi toimiin.

Vince oli oikein hyvä vihkijä, ja morsiuspari luki hienosti omat osuutensa. Mailis ja Bea toimittivat taas sormukset, ja he alkavat suorittaa tämän osuuden jo melkoisella rutiinilla.

Sen jälkeen onniteltiin hääparia ja vanhempia, otettiin kuvia, ja juotiin kuohuvaa.

Tämän jälkeen juhlat siirtyivät sinne latoon jota olimme koristelleet jo kaksi päivää. Ilma oli edelleen niin kuuma että haimme sisältä kaikki liikenevät tuulettimet mukaamme. 

Loppuilta jatkui hyvin perinteisesti syömisten, puheiden, tanssimisen, ja hääleikkien osalta. 

Nuorempi väki jatkoi seuraavan vuorokauden puolelle, mutta itse olimme sen verran uupuneita koko viikonlopusta että olimme jo yhdeltätoistä nukkumassa. Seuraavana aamuna oli ilo huomata että yksi reipas iltakukkuja oli viimeisen oluen voimalla kasannut kaikki pöydät ja tuolit ladosta! Meille jäi siis vain huomattavasti kevyempiä hommia kuten kukkien ja valojen korjaaminen, ja pitopalvelun astiaston poispakkaaminen. 

Ei muuta kuin pitää ikää ja onnellisia aviovuosia kaikille tämän vuoden tuoreille aviopareille!