vaahterasiirappimökki

Keväällä Quebeciläiset menevät "vaahterasiirappifarmille" syömään, ja olemme jo useana vuotena käyneet Vincen isän perheen kanssa sellaisella syömässä. "Farmilla" uutetaan mahlaa vaahteroista, ja jalostetaan se siirapiksi (joka käy kyllä vissiin ihan vaan keittämällä). Asiaan kuuluu perinteinen lounas, johon kuuluu esimerkiksi kinkkua siirapilla höystettynä. Tämä on myös tilaisuus jossa olen täällä syönyt hernekeittio, eli vaikkei täällä laskiaista vietetäkään, niin samaa ruokaa kyllä saa tähän aikaan vuodesta. Jälkiruuaksi saa viivan lumeen kaadettua paksua vaahterasiirappia, joka jähmettyessään on helppo kääriä tikariksi jäätelotikkuun.  

Viime viikonloppuna kävimme siis tuhdilla luonaalla, mutta tälle viikonlopulle ei sattunut mitään varsinaista ohjelmaa. Sain siis nukkua aamuisin pitkään kun itsenäiset lapset viihdyttävät itseään aamulla useamman tunnin ajan.

Olohuone ja keittiö näyttävät sitten kyllä yleensä tältä ehtiessäni alakertaan. Itseasiassa yleensä pahemmalta. Mutta sotkua kestää hyvin kun muistaa että vielä kaksi vuotta sitten piti itse nousta heti ylös Bean herätessä, ja nyt herään usein itse ensimmäisen kerran vasta tuntia lasten jälkeen, enkä sittenkään vielä nouse ylös. Bean ollessa pienempi tuntui ettei ne liian aikaiset aamuheräämiset lopu ikinä, ja nyt taas tuntuu siltä että eihän niitä vuosia edes kovin montaa ollut (mutta ei kyllä ole yhtään ikävä niitä aamuherätyksiä).