Olin varautunut kylmään ja raakaan helmikuuhun, mutta täällähän onkin jo melkein kevät. Kaksi viikkoa tuli melkein metri lunta (kuvassa se puoli talosta johon ei edes kasaannu paljon lunta), mutta juuri kun kaupunki oli saanut aurattua meidän kotikadun (useamman päivän odottelun jälkeen), tulikin suojasäät. Uskaltauduimme silti järven jäälle viime viikonloppuna, sillä jalanjäljistä päätellen siellä oli ollut muutama sata muutakin samana päivänä (rannassa oli talvifestivaalit).
Järvellä kävelemisen jälkeen olimme ansainneet vuoden ensimmäiset terassiviinit iltapäiväauringossa.
Näiden kuvien jälkeen onkin ollut plussakelit koko ajan, ja lapset tulevat kainaloihin asti märkinä kotiin koulusta ja hoidosta. Ehkä parempi niin, sillä olemme olleet kaikki hiukan kurkkukipuisia ja flunssasia (Vinceä lukuunottamatta). Viime viikolla Mailis oli kotona useamman päivän, vaikka vanhemmista kyllä taas hiukan tuntui siltä että se saattoi huijata sairauden vakavuuden... Onneksi mummin lähettämä tekemis- ja lukemispaketti sattui tulemaan samalla viikolla.
Tänään perjantaina Mailiksella oli pedagoginen päivä (eli päivä jolloin opettajat tekevät muita kuin opetushommia), ja molemmat lapset lähtivät poikkeuksellisesti Vincen isän mökille jo torstaina. Sain sieltä päivän mittaan kuvia puuhista, ja sateisen ilman takia lapset olivat viihtyneet pitkään keilaamassa
Töiden jälkeen ajelin kotiin siis ilman hoitopaikkakoukkausta, ja nyt istun tässä jo kalja kädessä. Vince kokkaa meille sienikeittoa Kuusjokelaisista sienistä (sitä ei voi tehdä silloin kun lapset ovat kotona, koska niistä ei kumpikaan suostu syömään sieniä).
Hyvää viikonloppua!
2 kommenttia:
Tytöillä on onneksi vaihtelevat ajankulut ja kauniit asut tilanteessa kuin tilanteessa. Onhan niitä ilmojen vaihteluja vieläkin odotettavissa. Toivotaan lomaviikoiksi vielä talvisia ?
Ihana Montreal, talvellakin. Vince on niin pro-kokin näköinen. Ihanat tytöt <3.
Mä kuvittelin jo kerran kirjoittaneeni tänne tämän, mutta enpäs ollutkaan.
Lähetä kommentti