talopohdintoja

Useampi viikko sitten tässä viiden minuutin kävelymatkan päähän kotoa tuli talo myyntiin kuolinpesänä. Naapuri vinkkasi siellä tehtävästä "loppuunmyynti"pihakirppiksestä, ja vaikka irtaimistoa lähdettiin katsomaan, niin ihastuimmekin siihen taloon. 

Siellä oli alkuperäinen keittiö vuodelta 1937!

Ja näin ihana portaikko! (puulattia maton alla).

Talo vaikutti niin kivalta että vaikka emme ollenkaan ole talo-ostoaikeissa, niin palasimme katsomaan sitä tarkemmin seuraavana päivänä. Hintapyyntö oli kuitenkin aika hurja koska talo on rakennettu kahdelle tontille (siinä on asunut hammaslääkäri, joiden palkat ovat selvästi professorien palkkoja paremmat). Unohdimme siis jo koko jutun, kunnes nyt viime viikonloppuna siinä oli taas näyttö, ja hintaa laskettu....

Sunnuntaina siis kävimme ihastelemassa taas sitä taloa, mutta tällä kertaa koitin katsoa kaikkia ihanuuksia (kiinteä vanha astiakaappi ruokailuhuoneessa! Ihanat vanhat ikkunat! Alkuperäiset kylphyhuoneet!) vähän kriittisemmin. Osuimme näyttöön yhtä aikaa jonkun rakennusmestarin kanssa, ja häntä kuunnellessamme tulimme siihen tulokseen että vaikka meillä ei olisi aikomuksena muuttaa edes huonejärjestystä, olisi tämä silti liian kallis (ja pitkä!) remontti. 

Ei tullut siis uutta taloa, ja parempi niin. On paljon fiksumpaa asua pienemmässa hyväkuntoisessa talossa, vaikka toisaalta olisi kyllä ihanaa asua jossain vanhassa, historiallisessa talossa ja laittaa kaikki aika ja raha sen restauroitiin. Ehkä seuraavassa elämässä sitten (siinä elämässa missä menen jonkun remonttireiskan kanssa naimisiin).