silmävaivoja

Mahataudista on selvitty, mutta sen jälkeen on painittu silmäongelmien kanssa.

Huomasin joskus syksyllä että näen välillä vähän huonosti tehdessäni töitä koneella, mutta totesin aina syyksi väsymyksen (ja hoidoksi lisää vahvaa teetä). Muutama viikko sitten taas koneella istuessa suljin sattumalta yhden silmän kerrallaan, ja huomasin että näen huonosti vain vasemmalla silmällä. Vince koitti vakuutella että se varmasti johtuu vain siitä että tarvitsen uudet lasit, ja varasinkin seuraavalle viikolle näöntarkastuksen. Sen jälkeen viikot ja päivät ovatkin täyttyneet silmäongelmasta murehtimisesta ja vastaanotoilla juoksemista.

Ensimmäisessä näöntarkastuksessa kävi ilmi että vasemman silmän retinassa on...jotain. Optikko mainitsi että se saattaa olla vain harmiton vesipatti, tai sairaus joka leviää molempiin silmiin ja johtaa lopulta sokeuteen. Sen illan itkin sitä että sokeudun kokonaan, en voi tehdä töitä, en voi enää ajaa autoa, talo pitää myydä.

Vincen äitipuoli (lääkäri) suositteli heti menemään omalle optikolleen jolla on kamera jolla silmän pohjasta saa tarkan kuvan. Se optikko käski vielä menemään toiselle optikolle jolla oli vielä toisen näköinen kamera. Viimeisessä kuvassa näytti siltä että retinassa on tulehdus joka voi puhjeta (joilloin retinaan jää reikä), mutta jonka todennäköisesti saa korjattua pienellä leikkauksella. Nämä tiedot lähtivät silmälääkärille lähetteeksi. Tässä vaiheessa soitin myös mynämummille joka kertoi että hänellä on retinassa reikä, ja omani varmasti olisi perinnöllistä vikaa siis.

Tällä viikolla olin tiistaina silmälääkärillä joka hyvin nopea tutkimuksen jälkeen sanoi että kyseessä ei ole vesipatti vaan kasvain. Mahdollisesti syöpää (silmämelanooma). Sain samantien ajan keskiviikkoaamuksi silmäsyöpiin erikoistuneelle lääkärille. Eilen illalla kotona oli aika hiljainen tunnelma.

Tänään sitten viettiin puoli päivää sairaalassa. Silmän kasvain ei ole riittävän iso saadakseen syöpätuomion, mutta liian iso ollakseen kasvain jolle ei tarvitse tehdä mitään. Lääkäri sanoi etta tilannetta voidaan tarkkailla, ja jos kasvain ei suurene sille ei tarvitse tehdä mitään. Mutta sen voi myös hoitaa sädehoidoilla jolloin siitä ei tarvitse kantaa huolta. Sädehoitojen huono puoli on sinä että kasvain sijaitsee niin lähellä näköhermoa että todennäköisesti menetän huomattavan osan näköa siitä silmästä (mutta kuulemma yhdellakin silmällä voi ajaa autoa!).

Olen nyt miettinyt asiaa päivän, miettinyt mitä lääkäri sanoi, ja lukenut tutkimuksia (tai itse asiassa lähinnä kuunnellut Vinceä joka on lukenut tutkimuksia aiheesta), ja tullut siihen tulokseen että aloitan sädehoidot mahdollisimman pian. Koska tilanne ei ole kiireellinen siihen mennee kuitenkin ainakin kuukausi. Itse hoitojakso ei ole kovin rankka ja kestäneekin vain viikon.

Tänään ollaan kuitenkin kaikki hyvillä ja rauhallisin mielin, sillä diagnoosi ei ollut pahin mahdollinen, ja hoitokin menee varmasti hyvin. Lääkärit vaikuttivat kovin ammattitaitoisilta, ja Vincen perhe on ollut tukena henkisesti ja käytännössäkin (anoppi esimerkiksi tuli tänään viemään lapset hoitoon ja kouluun että päästiin lähtemään aikasin sairaalaan).

Eteenpäin sanoi mummo lumessa!