retkellä

Silloin kun oltiin pieniä me retkeiltiin aika paljon, varsinkin kanootilla. Niillä reissulla oli usein vähän kylmä, vähän rankat sääolosuhteet, tai joskus vähän liian vähän ruokaa mukana.

Jostain syystä äiti on sitkeästi jatkanut retkeilyä, ja huokutteli meidätkin mukaan (Mailis on helppo puhua mukaan metsäretkelle). Ajettiin oikein Hämeen luontokeskukseen ja edellisenä iltana oli suunniteltu että kävellää 1.4 kilometriä per suunta, ja paistetaan nakkeja määränpäässä laavussa.

No ensinnäkin aamulla oli kylmää ja sateista (ihan normaali retki-ilma siis!). Sitten molemmat lapset halusivat taluttaa Aslaa, ja se joka ei ollut talutusvuorossa ulisi koko ajan. Ja rattaiden kanssa oli tosi leppoisa kulkea mäkistä metsätietä.

Onneksi puolessä välissä oli toinen laavu. Sinne sitten saatoi tehdä savuttavan nuotion lasten kitistessä vaihteeksi nälkää. Juuri ennen nakkien paistoa Bea nappasi koko paketin repusta niin että nakit vierivät pitkin mannerta. Siinä me sitten pestiin tihkusateessa nakkeja vesipullon kanssa että saataisiin jotain syötyä.

Äiti sanoi illalla että häntä harmittaa että reissu meni näin, sillä hän oli ajatellut että voisin verestää vanhoja retkeilymuistoja ja innostua taas tästä harrastuksesta kun on lapsiakin. Mutta kyllähän tässä TULI ihan autenttisesti verestettyä niitä retkimuistoja....