Pappan hautajaiset oli viime perjantaina. Viimeksi olin tässä kirkossa meidän häissä, ja viimeinen kirkollinen tapahtuma missä olin osallisena oli Bean kaste. Siinä se taitaa ollakin rippijuhlia lukuunottamatta koko elämän kaari.
Tässä kukat sukuhaudalla johon pappan tuhkien lisäksi tulee laattaan meidän isän nimi.
Pappan hautajiset olivat arvokkaat ja kauniit, ja väkirikkaat, ja näin monia sukulaisia joita en ollut nähnyt vuosikymmeneen. Lisäksi hautajaiset sattuivat päivälle jolloin Etelä-Suomeen tuli ensimmäinen kunnon talvimyrsky.
Pitkän päivän jälkeen äiti siis lähti ensin lenkille koirien kanssa, ja sen jälkeen kolasimme pihaa lähes puoleen yöhön asti. Pakkanen kiristyi ja Bea nukkui suomirattaissaan kevytpukuun, toppapukuun ja toppatakkiin käärittynä.
Lauantaina kävimme joululahjaostoksilla (me menemme Kanadaan jouluksi, ja täältä ei saa mitään kivoja lahjoja, ihan oikeasti), ja sunnuntaina kävimme vielä uudestaan mummin luona Mynämäessä ennen kotiinlähtoä maanantain vastaisena yönä.
Vaikka reissu olikin pikainen ja vähän rankkakin, oli hyvä päästä osallistumaan hautajaisiin. Yksi ulkomailla-asumisen suurimmista harmeista on että suvun tärkeät tapahtumat jäävät lähes poikkeuksetta kokematta. Oli siis kiva että pääsin mukaan nyt sillä vaikka sureminen on ikävää, yksin sureminen on vielä ikävämpää.
2 kommenttia:
Suomivauva lumisateessa - kuin jouluinen tervehdys - ihana pikku-Bea
no ehka se olis vahan ankea ja synkka jos toi olis meidan joulukorttikuva?
Lähetä kommentti